v.1.06

lauantai 18. marraskuuta 2017

Joutavainen vastaa: Syntyvän kuun vastaukset

"Oi olet kokko ilmon lindu, lendäjä ijän iguini".

tietäjä Joutavaiselta voipi kysyä kaikesta haltijoihin, luontoon, luonnonvoimiin ja suomalaiseen kansanuskoon liittyvästä.

"Vesi velles, taivas taattos, maa maamos, kuikka tuattos tuattos".





SUOMALAINEN JA URALILAINEN HALTIJAPERINNE

1. haltijoita ja luonnonvoimia ymmärtääkseen tulee ymmärtää tapaa jolla uralilaiset kansat hahmottavat maailmaa.

2. maailmaa pidetään kolmesta samankaltaisesta tasosta (alinen, keskinen ja ylinen) koostuvana näkyvien ja näkymättömien henkien asuttamana paikkana jonka keskustana ja yhdistäjänä toimii joki.

3. maailmaa ymmärretään vaakasuorasti (joki yhdistyy aliseen suulla ja yliseen lähteillä) ja pystysuorasti
(joki yhdistyy aliseen veden alla ja yliseen taivaanrannassa).

4. maailmaa ymmärretään paikallisesti (joki=oma joki, maailma=tunnettu maa) ja laajemmin (tähtien kertomat tarinat menneistä ajoista ja esivanhempien maista).

5. luonnonvoimien yläpuolella pidetään kahta toisilleen läheistä sukua olevaa luojahenkeä (Aj ja Ij, Num ja Xul, Jen ja Omel) ja näiden luomaa elämän järjestystä eli vuodenaikoja ("kezälinnut tullah, kezän Jumal tuo").

6. luojahenkiä kuvaavien vuodenaikojen vaikutus näkyy luonnonvoimien käyttäytymisessä (ukkonen näyttäytyy vain kesäisin) ja nimissä (jokaisella alkujaan kaksi nimeä, talvimetsä=moita).

7. luonnonvoimien uskotaan elävän ("silmin-nähtäviä, käsin-kosketeltavia") ja pystyvän näyttäytymään eläinten, ihmisten, kasvien, kivien ja puiden hahmossa.

8. luonnonvoimien ajatellaan asuvan rajatulla alueella (jokaisella kivellä, lammella ja metsiköllä oma haltijansa) ja toisaalta olevan läsnä kaikkialla missä kyseistä ainetta esiintyy (joenpinta=joenhaltijan silmät, lieska
=tulenhaltijan kieli, lumme=vedenhaltijan korva).

9. luonnonvoimista vanhimpana pidetään suota eli vettä ja nuorimpana tulta ("ves on vanhin veljeksist,
tuli nuorin tyttäristy").

10. luonnonvoimien uskotaan olevan ihmisten sukulaisia (kutsutaan sukulaisuutta ilmaisevin nimin,
Maa-emo, Setä-kuu, Tähdet-veljet) ja toisaalta sukua keskenään (tuli ilman tytär, päivän sisar).

11. luonnonvoimia pidetään sukuhaltijoiden eli toteemien kaltaisina (hantien metsästäjän ja metsänhaltijan tyttären liitosta polveutuminen) ja toisaalta sukuhaltijoita vanhempina (pyhäköt luonnonluomia).

12. luonnonvoimia yhdistää toisiinsa kyky helpottaa ja vaikeuttaa ihmisten elämää (kaikkia rukoillaan,
kaikista ennustetaan, kaikkien keralla vannotaan valoja, kaikkia moititaan jos eivät ole suosiollisia).

13. luonnonvoimien kanssa vallitsevaa maanläheistä ja tasavertaista suhdetta voidaan pitää suurimpana erottajana luonnonuskontojen ja keinotekoiseen "korkeampaan voimaan" uskovien ihmiskeskeisten moraaliuskontojen välillä.

14. luonnonvoimia voidaan kuvailla hyödyn ja käyttötarkoituksen, vuodenajan, sukupuolten työnjaon,
sijainnin, pyhäkköjen ja eläinhahmojen mukaan.

15. metsää pidetään polttopuiden, ravinnon ja suojan antajana, kesän jumaluutena, enemmän miehen kuin naisen ulottuvuutena ja keskisen olentona. metsänhaltijan pyhäkköinä pidetään erikoisia puita ja hahmoina metsälintuja, oravaa ja soopelia.

16. maata pidetään elämän, hedelmällisyyden ja terveyden antajana, kesän jumaluutena, enemmän naisen kuin miehen ulottuvuutena ja alisen olentona. maanhaltijan pyhäkköinä pidetään kantoja ja maakiviä ja hahmoina käärmettä, muurahaisia ja sammakkoa.

17. jokea pidetään elävän eli juoksevan veden, kalojen ja runsauden antajana ja tärkeänä kulkureittinä, kesän jumaluutena, enemmän miehen kuin naisen ulottuvuutena ja välittäjänä alisen, keskisen ja ylisen välillä. joenhaltijan pyhäkköinä pidetään jokien latvoja, pyörteitä, suita ja virtapaikkoja ja hahmoina haukea ja vesilintuja.

18. vettä pidetään juomaveden, puhtauden ja terveyden antajana, kesän jumaluutena, enemmän naisen kuin miehen ulottuvuutena ja alisen olentona. vedenhaltijan pyhäkköinä pidetään lumpeita, rantakiviä ja syvänteitä ja hahmoina erikoisen näköisiä kaloja.

19. tulta pidetään lämmön, mukavuuden ja valon antajana, yön ja talven jumaluutena, enemmän naisen kuin miehen ulottuvuutena ja välittäjänä keskisen ja ylisen välillä. tulenhaltijan pyhäkkönä pidetään tulehmoa eli tulisijaa.

20. päivää pidetään ajan, lämmön, suunnan ja valon antajana, kesän jumaluutena, yhtä lailla miehen kuin naisen ulottuvuutena ja ylisen olentona. päivänhaltijan pyhäkköinä pidetään koivuja ja päivänvalon koskettamia paikkoja ja hahmoina päiväeläimiä.

21. kuuta pidetään ajan, hedelmällisyyden, terveyden ja valon antajana, yön ja talven jumaluutena, enemmän naisen kuin miehen ulottuvuutena ja alisen olentona. kuunhaltijan pyhäkköinä pidetään kuunvalon koskettamia paikkoja ja hahmoina yöeläimiä.

22. ilmaa pidetään ilmojen eli sään antajana, ympärivuoden jumaluutena, yhtä lailla miehen kuin naisen ulottuvuutena ja ylisen olentona. ilmanhaltijan pyhäkköinä pidetään koivuja ja korkeita paikkoja ja hahmoina hanhea, joutsenta ja kotkaa.

23. ukkosta pidetään myrskyjen, sateiden ja tulen antajana, kesän jumaluutena, yhtä lailla miehen kuin naisen ulottuvuutena ja ylisen olentona. ukkosenhaltijan pyhäkköinä pidetään korkeita saaria ja vuoria ja hahmoina tummia lintuja.

24. tuulia pidetään suunnan, sään ja virkeyden antajina, ympärivuoden jumaluutena, yhtä lailla miehen kuin naisen ulottuvuutena ja välittäjinä keskisen ja ylisen välillä. tuulenhaltijan pyhäkköinä pidetään korkeita ja tuulisia paikkoja ja hahmoina lintuja, puhureita ja tuiskuja.

25. tähtiä pidetään lukujen, tarinoiden ja suunnan antajina ja esivanhempien sielujen sijana, yön ja talven jumaluutena, yhtä lailla miehen kuin naisen ulottuvuutena ja ylisen olentoina. tähtien pyhäkkönä pidetään
linnunrataa ja hahmoina hämähäkkejä eli yliseen kiipeäviä sieluja.

26. haltijoiden ihmismäistämistä ja sukupuolistamista (akat ja ukot) voidaan pitää verrattaen myöhäisenä perinteenä (lähtöisin tapojen sekoittumisesta esivanhempien palvontaan, etelästä tulleiden kansojen
uskomuksiin ja haluun ymmärtää haltijoita ihmisten kaltaisina perheinä).

27. vanhempaa uralilaista ajattelua edustaa eläinten ja luonnonvoimien pitäminen "vanhempina veljinä" ja yhteiseen "eläväisten sukuun" kuuluvina (liikkuvat eli elävät, omaavat hengen eli henkisielun).

28. vastaavasti palvontatapojen vanhempaa kerrostumaa edustaa haltijoiden kanssa viestiminen huutojen, joikujen, tanssien, vihellyksien ja unien välityksellä (myöhäisempää ja vieraampaa perinnettä ihmisrakenteiset pyhäköt kaavamaisine menoineen, kumarteluineen ja rukouksineen).



METSÄ 

metsä, mehtä, mettä (suomi), mettsä (karjala), mets, mettse (lyydi), mets (vepsä), mettsä (vatja), mets, mots, metsas (viro), metsa, mitsa, mutsa (liivi), maecce, miehce, miehc, miehttjen, miehcse, mettsila (saami), messze, messzi, messzire (unkari), moita (suomi), mojda, myejdi, muoidi, moida (saami), motse, mote, mat, maci, mattje, macil, maz, mazol (selkup), moga (enetsi, nenetsi), mecä, majda (kantaurali).

1. metsään mentäessä pyydetään lupa metsänhaltijalta (haltijan koti).

2. metsäpoluille ei yövytä tai tehdä tulta (haltijoiden reittejä).

3. vepsäläiset kutsuvat metsänhaltijalle puhumista "metsän kanssa pakisemiseksi" (mecanke pagizemha).

4. kaikua pidetään metsänhaltijan äänenä ("niin metsä vastaa kun sinne huutaa").

5. komit pitävät suota (nur) maan ja veden välimuotona ja alkuluomisen ilmentymänä (jokaisella suolla oma haltijansa, Nur cud).

6. komit pitävät suota maata ja ilmaa vanhempana. 

7. komit uskovat ihmisen menettävän suolla muotonsa, kadottavan ajantajunsa ja näkevän kohtalonsa
(suolle ei mennä turhaan).

8. komit pitävät suolla nähtyjä sinisiä liekkejä (virvatulia) varjosielujen (ort) jälkinä. 

9. "Metsän ukko, metsän kukko, metsän halli harmaa parta, ota mettä mättähästä, kulta kuppine käessä, kulta sulka kuppisessa, haavoja parentamaa, kipehiä päästämää" (metsästä haetaan apua parantamiseen).

10. vepsäläiset lausuvat metsään mennessään "hozain i hozajuska, astkad mindaime mecha" (isäntä ja emäntä, astukaa kanssani metsään). 

11. vepsäläiset ilmoittavat metsänhaltijalle etukäteen vierailuista. 

12. vepsäläiset liikkuvat metsässä metsän ehdoilla (ei oteta, katsotaan mitä haluaa antaa).

13. komien metsänhaltijan Versan uskotaan voivan ottaa karhun, huuhkajan, suuren männyn ja myrskytuulen hahmon (pidetään vedenhaltija Vasan vihollisena, vrt. Vesa).

14. komit pitävät Versaa "tarkkana mutta oikeudenmukaisena" (kohtelee ihmisiä sen mukaan miten käyttäytyvät metsässä). 

15. komit uskovat Versan näyttävän ihmiselle metsästä oman puun (jokaisella oma puu, as pu). 

16. komit pitävät Versan oleskelupaikkoja ja paikoilla kasvavia puita pyhinä (vahingoittaminen kiellettyä). 

17. komit laskevat Versan lahjat kaatuneiden puiden tai kantojen päälle tai suurten haapojen juurille
(lasketaan päivän laskiessa). 

18. komimiehet lahjoittavat Versalle ensimmäisen saaliinsa. 

19. komit uskovat metsänhaltija Versan pitävän tarinoista (metsässä yövyttäessä istutaan ja turistaan tulen ympärillä). 

20. komien pyhäpäivän tapoihin kuuluu metsänreunaan meneminen ja katajanoksien pyytäminen Versalta (hallitsee kaikkea metsässä olevaa). 

21. komit pyytävät Versan suojelusta pitkille matkoille lähtiessään ja metsän läpi kulkiessaan.

22. hantit kutsuvat metsänhaltijaa nimellä Unt-tonx (tonx=haltija). 

23. hantit eivät veistä metsänhaltijoista kuvia (uskotaan näyttäytyvän puissa, kivissä ja eläimissä,
jokaisella metsällä oma haltijansa).




24. nenetsit veistävät metsänhaltija Paargän kuvia puihin (ihmishahmoinen, pidetään hyväntahtoisena).

25. mordvalaiset kutsuvat metsänhaltijaa Vir-avaksi eli Vir-emoksi (vrt. komien Versa ja inarinsaamelaisten Vires-ajka).

26. udmurtit kutsuvat metsänhaltijaa Nules-murtiksi (metsän-ihminen), Tsatsa-murtiksi, Nules-utisiksi (metsän-vartija) ja Bidzim nunaksi (suuri setä). 

27. udmurtit uskovat metsänhaltijan voivan ottaa suuren puun, myrskyn ja vihurin hahmon. 

28. udmurttien metsänhaltijan kerrotaan pitävän häitään kesällä ja talvella ("vaeltaa tuulispäissä niin että korkeat puut ryskyvät"). 

29. udmurtit eivät pelkää metsänhaltijaa (tiedetään olevan "väkevä mutta hölmö"). 

30. udmurtit uhraavat metsänhaltijalle syksyisin suurten kuusien alla (lahjat ripustetaan puiden oksille).

31. udmurtit muistavat metsänhaltija Nules-murtia kevät ja syysmyrskyjen aikaan (keväällä pyydetään
myrskytöntä kesää, syksyllä riistaa).

32. udmurtit uhraavat metsänhaltijalle hanhen tai sorsan.

33. saamelaisen metsänhaltijan Leibolmain (leppämies) sijana pidetään tyvestä haarautuvaa puun oksaa (haarat=jalat).

34. saamelaiset säilyttävät Leibolmain oksaa lähteen äärellä (haltijan läheisyyden uskotaan nostattavan lempeä).

35. sanalla tapio tarkoitetaan metsänhaltijaa ja metsää itseään ("kostu korpi, mielly metsä, taivu ainonen tapio", "kuule metsä, herää tapio").

36. tuulenpesiä kutsutaan tapion päähineiksi ja kouriksi, vesottuneita kantoja tapion kannoiksi, vesoja tapion hiuksiksi, naavaa tapion parraksi, pientä närettä jonka oksat ovat kääntyneet alaspäin tapion kämmeneksi, suurempaa alaspäin kasvavaa närettä tai petäjää tapion pöydäksi ja ympyräksi kasvanutta puuta tapion lukoksi.

37. naispuolista metsänhaltijaa kutsutaan sanoin "Metsän emo, havulakki, vanha vaimo".

38. suomalaisten Metsän emoa vastaavat virolaisten Metsa-ema, liiviläisten Motsa-jema ja mordvalaisten 
Vir-ava.

39. vepsäläisen metsänhaltijan Metshisen uskotaan olevan kaikkialla metsässä (tiedetään voivan ottaa karhun
ja suden hahmon).

40. metsiä hallitsevien metsänhaltijoiden lisäksi metsissä tiedetään elävän yksittäisten puiden henkiä eli sieluja. 

41. saamelaiset varoittavat puun henkeä ennen puun kaatamista (koputetaan runkoon). 

42. marit kutsuvat puun henkeä nimellä pu-ört (puun sielu). 

43. mordvalaisen metsänhaltijan Tsufto-avan (puu-emo) asuttaman puun latvassa kerrotaan riehuvan 
"talvisen myrskyn ja kesäisen tuulen" (metsänhaltijan ja tuulen yhteydestä).

44. metsänhaltijaa voidaan kurittaa sitomalla yhteen oksia, ripustamalla oksiin kiviä tai lyömällä kannonpäähän keppi (jos eksyttää ihmisiä tai aiheuttaa ongelmia).

45. hantit kutsuvat metsänhaltijaa nimin Unt-tonx (salon-haltija), Unt-menkw (salon-menkw) ja Vont-junk (erän-mies). 

46. hantien metsänhaltijan kerrotaan olevan "karvainen kuin muutkin metsän asukkaat" ("karva-silmäinen-jalakas").

47. hantien metsänhaltijan uskotaan elävän syrjäisillä saloilla (jokaisella metsällä ja metsän läpi virtaavalla joella oma haltijansa). 

48. hantit pyytävät metsänhaltijalta pyyntionnea ("ruskean eläimen seitsemää onnea, mustan eläimen seitsemää onnea"). 

49. hantit uhraavat metsänhaltijalle metsästys ja kalastuskauden alussa ja lopussa, tavallista suuremman saaliin jälkeen ja ensimmäisen saaliin jälkeen (lahjoiksi luita ja nahkoja). 

50. hantit jättävät metsänhaltijan lahjat puihin tai tuohilevyille puiden alle ("päivän koittaessa, syntyvän koitteen esiintullessa").

51. hantit pitävät korkeita kantoja ja maatöyräitä metsänhaltijoiden asumuksina (Vont-lunk-kat, salon-haltijan-kota). 

52. hantien metsänhaltija Unt-tonxia pidetään turkiseläinten luojana ja antajana.

53. metsälintuja pidetään metsänhaltijoiden apulaisina (pöllöt, tikat).




54. hantisukujen kerrotaan saaneen alkunsa metsänhaltija Unt-tonxin tyttären ja metsästäjän välisestä liitosta (toteemeja).

55. mansit kutsuvat metsänhaltijoita metsän-ukoiksi, kolmisylisiksi-metsän-ukoiksi (Vuor-ansux) ja karvasilmäisiksi-metsä-utsiksi (Punin-sampä-ur-utsi).

56. metsänhaltijaa kutsutaan sitomalla yhteen kaksi näreen ja yksikantaisen pihlajan latvaa ja loihtimalla "Metsän-ukko halliparta, pane partas palmikkohon, pane kätes käärimihin, pane kinttus kiintimihin"
(uskotaan ilmestyvän unessa).

57. metsänhaltijaa kutsutaan asettamalla lahja muurahaispesään, tekemällä tuli tikankoloisen puun juurelle tai virittämällä valkea paikalle missä on kolme istuimiksi sopivaa kiveä (kutsutaan illalla päivän laskettua).

58. metsänhaltijalle annetaan ensimmäinen osa kaikista metsän antimista (kesän ensimmäiset marjat kiven päälle).

59. naispuolista metsänhaltijaa puhutellaan sanoin "ehtoinen metsän emäntä", "metsän eukko ennellinen", "metsän armias antimuori", "metsolan muori metinen", "korven korkea eukko", "ahon aimoinen emäntä", "sinisukka suon emäntä, kaunis kankahan eläjä", "salokaarron kaunis vaimo", "haapasaaren kaunis neiti", "metsän tytti, metsän neiti, metsän piika pikkarainen", "metsän tyttö, mieluneiti, sinipiika pikkarainen, korven kuuluisa korea", "hyvä emäntä, metsän emäntä, metsän taitava tapio", "metsän eukko, kaunis karva, itse metsän tapio" ja "tapio metsän emo, havulakki vanha vaimo".

60. metsää puhutellaan sanoin "kuule metsä, herää tapio", "mielly metsä, kostu korpi, taivu ainoinen tapio"
ja "mielly metsä miehiisi, taivu ainoinen tapio".

61. saamelaiset pyytävät metsänhaltija Leibolmailta (leppä-mies) pyyntionnea. 

62. saamelaiset pitävät Leibolmaita karhujen suojelijana (menee halutessaan karhujen puolelle). 

63. saamelaiset uhraavat Leibolmaille jousia ja nuolia. 

64. saamelaiset pirskottavat metsältä palaavien metsästäjien päälle punaista lepänkuorinestettä
("Leibolmain kunniaksi").

65. saamelainen Leibolmai kuvataan kannuksissa (govdes) karhun viereen (kädessään jousi tai sauva).

66. saamelaisilta talteen saatuihin metsänhaltijoihin kuuluu Virku-akka, Vires-aka, Tava-ajk ja Miehts-hozjin (suomalaisia ja karjalaisia haltijoita).

67. saamelaisen metsänhaltijan Vare-jiellen (metsän-eläjä) uskotaan pitävän hiljaisuudesta (metsässä liikutaan hiljaa).

68. saamelaisen metsänhaltijan Luot-hozjikin tiedetään varjelevan poroja kesäisin ja avustavan villipeurojen pyynnissä (naispuolinen haltija, "karvainen kuin peura").

69. saamelaiset muistavat Luot-hozjikinia keväisin ja syksyisin porojen kokoontuessa yhteen.

70. marit muistavat metsän-ukkoa (Kozla-kuguza) ja metsän-akkaa (Kozla-kuwa) metsälle lähtiessään (haltijoiden lahjat puuhun veistettyyn loveen).

71. marit pyytävät metsänhaltijoilta menestystä ja terveyttä (metsässä yöpyessään). 

72. marien lehtouhriin kuuluu juoman kaataminen Kozla-kuguzalle ja Kozla-kuwalle (haltijoiden kerrotaan olleen alkujaan ihmisiä).




73. marit tervehtivät metsänhaltijaa metsään mennessään. 

74. marit lauleskelevat metsässä ollessaan ("koska puut ymmärtävät puhetta ja pitävät laulusta"). 

75. marit menevät metsään puhtaana. 

76. marien mukaan metsää ei saa turmella tai saastuttaa (pyhä tila).

77. "Metsän eukko rautahammas, veri kuorsi kuontalosta, kyll mie tunnen siun kottiis, kuusen all on kenkitetty, rahka suoll on rauoitettu" (metsänhaltija naarassuden hahmossa).

78. "ota nyt, metsä, miehiksesi, urohiksesi, tapio, ota miestä oppimahan, taivon kaarta katsomahan" (metsästäjän sanat).

79. "siitä lieto Lemminkäinen, jopa hiihti hiljallensa, mieliksi Metsän emännän, salon impijen iloksi", 
"niinpä lieto Lemminkäinen, viikon hiihtoa hivutti, lauloi virret viijan päässä, kolmet korven kainalossa, miellytti Metsän emännän, itsenkin Metsän isännän" (haltijoita miellytetään hiljaa liikkuen ja laulaen).

80. "Mielikki, metosen tytti, sie tarkka tapion vaimo, kun mie lienen pahoin loatin, siun koissa käyvessän,
ota pois omat hyväs, anna pois omat pahani, jykiet on pitää, vaikiet on kantaa" (metsänhaltijan lepyttelyä).

81. "Mielikkö, metsän emäntä, mesikäppä, källeröini, pankam o käsi kätehe, käsi toisehe käteh, eläkä leukojas levitä, eläkä hampahias, hajota" (metsänhaltija naaraskarhun hahmossa).

82. metsänhaltijaa kutsutaan matalaoksaisen petäjän luona ("semmone pitää olla oksa että olla kuin metsikanan jalka").

83. miespuolista metsänhaltijaa kutsutaan sanoin "Metsän ukko, uujuparta, Korven ukku, noavaparta".

84. metsänhaltijaa hyvitellään hakemalla metsästä kolme lepän varpaa, sitomalla varvat yhteen punaisella langalla ja lahjoittamalla varvat haltijalle sanoin "Metsän ukko, uujuparta, Korven ukko, noavaparta, ota nyt omat hyväs".

85. "pyylöil on pyhät metshät, koppelil on korvet suuret" (metsälintujen asuttamia metsiä pidetään pyhinä).

86. vepsäläisiin metsänhaltijoihin kuuluu Mecan izanda (metsän isäntä), Mechiine (metsähinen), Korbhiine (korpihinen), Mecamez (metsänmies), Mecauk (metsänukko) ja Toine pol (toinen puoli).

87. obinugrilaiset uskovat metsään eksyneen peittyneen "pyhään haltijoiden lähettämään sumuun" ("eteenpäinmeno-ymmärrystä minulla ei ole, takaisinastumis-ymmärrystä minulla ei ole").

88. "vie metsää vesiset silmät, kanna silmät kastuneet" (metsälle käydään kertomassa murheita).

89. hantit välttelevät metsässä olevia eläinten asuin ja pesinpaikkoja.

90. hantien mukaan metsässä ei saa puhua kovaa, huutaa tai kuiskata.

91. hantit eivät metsästä naaraseläimiä tai nuoria eläimiä (elämän jatkuminen).

92. hantit syövät metsästyskauden ensimmäisen saaliin metsänhaltijan kunniaksi.

93. metsälle lähdettäessä lausutaan "ota, metsä, mieheksesi, urohiksesi, tapio, korpi kolkkipojiksesi",
"Mezän on tytti, Mieli neito, sala koarten vaimo kaunis, soatai tuolla soareksella, tuollai kummulla kuleta"
tai "lepy lehto, kostu korpi, ilahu Metsän isäntä, minun mehille tultuani, aamu-miehen astujessa".

94. metsälle valmistautuva hieroo itseään havuilla ja loihtii "harjoan havulla pääni, voian mekkoni mesillä,
jotta mie haisosi havulle, katajille katkoasi, tekisi mieleni minun, metsän mettä juuakseni".

95. sanalla metsä tarkoitetaan karhua ja metsänhaltijaa (karjalan mettsä), reunaa, äärtä ja erämaata
(saamen maecce), syrjässä olevaa (saamen maeccen) ja kaukana olevaa (unkarin messze).

96. sanalla moita tarkoitetaan talvista metsää (suomen moita), peuranpyynnin aikaista metsää (saamen myejdi) ja syvän lumen aikaista metsää (saamen mojda).




97. hantien mukaan metsänhaltijat yöpyvät "pajujen rehevöittämän joen suussa". 

98. mansit pitävät metsänhaltijoita (menkw) luojahenki Numin lehtikuusesta veistäminä "ensimmäisinä ihmisinä" (toisen tiedon mukaan Variksen jälkeläisiä).

99. mansit kertovat menkwien "elävän kuin ihmisten mutta nukkuvan karhuntaljoilla ja metsästävän eri eläimiä".

100. mansien mukaan menkwit ovat pitkiä, pitkäpäisiä, voimakkaita ja yksinkertaisia (kivikauden pyyntiväestöä).

101. mansien esivanhempien (mos-heimo) tiedetään taistelleen menkwejä vastaan, voittaneen nämä ja ripustaneen päänahkansa lehtikuusiin.

102. mansien mukaan menkwit pelkäävät tulta ja mansien tuohinaamareita.

103. mansit kaivertavat menkwien kasvoja pyhäköiden puihin ja uhriaittojen tolppiin (polkujen, aittojen
ja tulen suojelijoita).

104. por-heimosta polveutuvat mansit pitävät menkwejä esivanhempinaan ja ystävällisinä olentoina, mos-heimosta polveutuvat vahingollisina olentoina (toinen alkuheimo sekoittui pohjoiseen tullessaan vanhempaan väestöön, toinen ei).

105. mansit pitävät karhupäivien tapoja menkweiltä saatuina (jatkumoa kivikauden väestöltä).

106. mansit kutsuvat hyväntahtoisia metsänhaltijoita miseiksi (sanalla mis tarkoitetaan saalista, hyvää onnea
ja onnellisuutta).

107. mansit uskovat misien elävän "vaikeakulkuisissa paikoissa". 

108. mansit pitävät misejä "ihmisten kaltaisina mutta seitsensormisina". 

109. mansit kertovat misien menevän vanhaksi tullessaan "sinne mistä päivä nousee" (tuonilmaisen sijainnista).

110. mansit pyytävät miseiltä kala ja metsäonnea. 

111. mansit kutsuvat naispuolista metsänhaltijaa nimellä Mis-ne (mis-nainen).

112. mansien mukaan Mis-nainen elää "jokien lähteillä lehtikuusen pihkan tuoksussa turkisvaatteita ommellen" (yksi ja monta).

113. mansit pitävät Mis-naisen ja metsästäjien välisiä kohtaamisia onnea tuovina (kohtaamisista kerrotaan tarinoita).

114. mansit pitävät Mis-naista "onnekkaimpien metsästäjien emona" (pyyntionnen periytymisestä).

115. mansit valmistavat Mis-naisen kuvan puusta ja kankaasta (säilytetään koti ja sukupyhäkössä).

116. mansien karhupäivien tapoihin kuuluu Mis-naisten (haltijoiksi pukeutuneita ihmisiä) osoittama uhma vastakkaiseen heimoon kuuluvaa Karhua kohtaan.

117. mansien metsänhaltijoiden pääpyhäkkö sijaitsee kempazh-joen yläjuoksulla (sat menkw, seitsemän menkwiä).

118. mansien valmistamat menkwien kuvat ovat 80-150cm pitkiä, siperianmännystä veistettyjä, valkoiseen kankaaseen käärittyjä puu-ukkoja (veistetään pyhäkössä, asetetaan kasvot etelään päin, vaihdetaan uusiin
3-5 vuoden välein).

119. mansit asettavat menkwien kuvat jonoon tai riviin pyhäkön vaakapuuta vasten (vaakapuu nostetaan
pihta ja koivupuun väliin).

120. mansit käyvät menkwien pyhäkössä syksyisin ennen talvimetsästyksen alkua (menkweille ei uhrata eläimiä).

121. mansit kutsuvat naispuolisia metsänhaltijoita nimin Wolja-jalpin-sa (volyan-pyhä-emo) ja Mis-ne-ekwa (metsän-vanha-nainen).

122. mansien metsänhaltijan Mis-ne-ekwan uskotaan tuovan kala ja metsäonnea.

123. mansien Mis-ne-ekwan pyhäkköön kuuluu tuohikattoinen aitta, tulisija, pieni matala pöytä ja pöydällä pidetty ontto puunrunko (akalle tuodut lahjat puun runkoon, pöydät myöhäistä perinnettä).

124. mansien Mis-ne-ekwan pyhäkkö sijaitsee pyhän joen (jalpin ja) rannalla (pyhäkössä käyntiin kuuluu tulen sytyttäminen ja liinojen sitominen haltijan puuhun).

125. mansit säilyttävät Mis-ne-ekwalle tuotuja puita, jousia ja nuolia pyhäkön aitassa (pyyntionnesta kiittäminen).

126. mansien metsänhaltija Wor-xumia (pihtametsän-mies) pidetään "menkwien kaltaisena karvaisena ja arvaamattomana olentona joka asuu kaukana sisämaassa joen lähteillä".

127. mansihaltija Wor-xumin metsässä ei saa viheltää, veistää tai häiritä haltijan rauhaa.

128. metsänhaltijaa lepytellään laskemalla lahjoja muurahaiskekoon sanoin "käy nyt maata, Mehän ukko, Mehän ukko halliparta, Mehän ehtoinen emäntä".

129. metsänvihoihin joutunutta sivellään lepänvarvuilla ja luetaan "noin leppeet olkoot meiän assiit, kuin nuo lepänvarpaat".

130. metsään eksyttäessä sanotaan "mie jou'ui huka jälile".

131. selkupit pitävät metsäneläimiä metsänhaltija Macin nejdin luomuksina ("neidon sukiessa hiuksiaan
juoksee niistä oravia ja soopeleita").

132. selkupit pitävät metsästysmaita metsänhaltija Macil lozin alueena (toisen tiedon mukaan rajatila ihmisten ja haltijoiden maiden välillä, "ei henkien maailmaa, ei ihmistenkään").

133. selkupit käyttäytyvät metsässä "kuin toisen kodissa".




134. selkuppien suonhaltijan Konzil iran (juuren-vanha-mies) uskotaan elävän juurissa, mättäissä ja kannoissa ("hiljaisessa paikassa").

135. selkuppien Konzil iran ajatellaan istuvan mättäällä, houkuttelevan ihmisiä suolle ja johtavan näitä harhaan ("mättään-kokoinen ukko").

136. selkupit jättävät suonhaltijan lahjat mättäille ja juurien alle.

137. selkuppien mukaan metsänhaltija Maci yulat hallitsee metsää ja siellä olevia eläimiä (jokaisella haltijalla oma metsänsä).

138. selkuppien mukaan metsänhenget "auttavat ja vaikeuttavat metsästystä" (riippuen kohtelusta).

139. selkupit vievät metsänhengille kolikoita ja kankaanpalasia (ripustetaan puihin).

140. selkupit pitävät valkokaulaista soopelia naispuolisen metsänhaltijan Macil losil iman (metsän-henki-emo) lähettämänä (maci=mati, vrt. Matti).

141. selkupit kutsuvat miespuolista metsänhaltijaa Macil lozia "siperianmäntyhengeksi" (lahjat
siperianmäntymetsään).

142. selkupit kuvailevat Macil lozia "yksisilmäiseksi pieneksi mieheksi jolla on suuret kulmakarvat ja jonka jäljistä syntyy eläimiä".

143. selkupit pitävät tulille saapuvaa Macil lozia hyvänä enteenä.

144. selkupit pitävät naispuolista metsänhenkeä Macin nejdiä (metsän-neito) miespuolisen hengen Macil lozin tyttärenä.

145. selkuppien Macin nejdin kerrotaan "elävän metsässä, liikkuvan suksin ja olevan kaikkien eläinten rakastaja".

146. selkuppien Macin nejdin rinnalla tiedetään kulkevan kultaraidallisen oravan.

147. selkupit kuvailevat Macin nejdiä "pieneksi ja kauniiksi" (haltijalla kerrotaan olevan punainen nilkkoihin asti ulottuva letti).

148. selkupit uskovat Macin nejdin näkemisen tuovan pyyntionnea.

149. selkupit lahjoittavat Macin nejdille kankaanpalasia (haltijan uskotaan sitovan lahjat oravilleen).

150. selkupit kutsuvat Macin nejdiä kuusi ja pihtapuita polttamalla ("seitsemässä nuotiossa").

151. selkupit pitävät karvaisia ja sarvekkaita metsänhenkiä (macil qup) luonnottomasti kuolleiden ilsat-sieluina (uskotaan tuovan metsäonnea).

152. selkupit sanovat metsään (mac) tai suolle (sogra) eksyneestä "henki vei hänet" (uskotaan tulevan
heikoksi tai hulluksi).

153. metsälintujen suosimia puita pidetään metsänhaltijoiden olinpaikkoina ("metsomännyt ja teerikoivut"). 

154. hantit pitävät metsähiisiä (utsi) ahman ja sudenhahmoisina. 

155. hantien metsänhaltijoiden (mis) kerrotaan elävän "sopuliselkäisellä-seitsenvaaralla, hirviselkäisessä-metsässä".

156. kolmea yhdessä kasvavaa puuta pidetään "metsänvanhimman asuinpaikkana" (uskotaan elävän
vanhimmassa puussa).

157. "tule metsä miehinesi, petäjä perehinesi, katajainen kantoinesi", "nouse honka huovinesi, koivu kolmen poikinesi" (metsänhaltijoiden kutsusanoja).

158. nganasanit kutsuvat metsästystä rajoittavia sääntöjä nimellä karsu (metsästyskausi alkaa heinäkuun lopulla).

159. nganasanit kutsuvat metsänhaltijaa nimellä Khua-nema (puu-emo).

160. "vähää ennen suojaa toi mettä alkaa kohiseen" (metsän ääniä).

161. "ei mettä kaikillep paukuttelijoillem mittään anna" (tuliaseiden vieraudesta, kotoperäiset pyyntivälineet valmistetaan itse).

162. "jos vaan saaliillas kehhuu niin turha on koittaa", "jos söi metäle lähtiissä niin sillon ei suana mitää sualista" (metsästäjien uskomuksia).

163. "hetessuo jossa on semmosie avohetteitä, elävie hetteitä" (hetesuo).

164. "se jänkä on ylikulukematonta hutelikkova, siinä on ihan avosilimäkkehijäki" (jänkäsuo).

165. "sielhän niit oli sylämmettäs niit elikoi, pienii ja suurii" (sydänmetsä).

166. "myö kävelti öksyksiis tuol metsäs, ja löyvettiihä myö viimisel tänne rantaa", "siim metsäs on öksyttäjä, sanokoo kuka mitä sanokoo" (metsässä asuva eksyttäjä).

167. "eteämetseä sannuot saloks" (etä ja kotimetsät).

168. "mettä hajaa hyväl ehtoosiin" (metsän tuoksu).

169. "tossa oli hallampaikka, mettä tuli kahlem pualen, keskellä oli sua" (soiden ja metsien yhteydestä).

170. "se oli semmonen hareikko missä kasvoi joku kuusen närhe harvas haavanvesakos" (metsätyyppejä).




171. "siellä kulukee niitä rimmin harijoja, ne on semmoset harijat, jota saattaa kulukia" (rimpisuolla).

172. "tynel ilmal metsä helliz hän ku lauloi", "metsä helähtä vasta", "revittä laula ni metsä helizö vasta",
"metsä helähti vasta gu mörrähin" (metsä helisee vastaan).

173. "metsän kailukka" (saareke).

174. "kulu metsän kohhina" (kohina).

175. "koverat pud ne olti lylykkäitä" (lylypuut).

176. "sille voit kaik kaihoda, sille voit kaik itkiä, ei se kellegi verga" (huolien kertominen metsälle).

177. "oksat präkkäd metsäz jalkoin al" (metsän ääniä).

178. "miul tuligi hädä, miä noizin itkömä" (metsään eksyessäni).

179. "se on nin rädäizikkoi sto sind ei päze läbi" (rätäsikkö=tiheikkö).

180. "so hytisö, silmänkohta", "sil on nidä so silmiä" (suon silmät).

181. "nistä keitätti tsajua, sokanervista" (parantavaa teetä suopursuista).

182. "valkkiavvahingo näkky, palo ono" (metsäpalo).

183. "linnud metsäs tsigerdäd" (metsän väki).

184. "metsä tsuhizo" (metsän ääniä).

185. "oha nyt siuld päv vihmaiz, ku siä et tunne metsäst poiz männä" (metsän peittoon joutuminen).

186. "semmonen uikoma männö sinne metsä" (uikoma=kapea notko).

187. "soz oh hyväd murampaigad" (hyvät muurainpaikat).

188. "siid häi sen korendozen jähkäi pedähäzeh, oigial käil jähkäi" (nosti kepin petäjään metsänhaltijaa kutsuessaan).

189. "suotikk on jähäleikkö, mättähil da havvikko" (jäkäläinen, mättäinen ja havupuinen suo).

190. "jyhyleikkö", "jyhylei mets oli" (jykeviä puita kasvava metsä).

191. "kogo jylhö korbi oli" (jylhät korvet).

192. "jynkkä mettsä" (synkkä).

193. "hänellä jiävittsi Metsän izändä" (näyttäytyi).

194. "kum metsässä eksyimä, jaksauvuttih alattsi ta voattiet murnin keännettih (metsän peitosta pääseminen).

195. "hiän tuli metsästä jalgazin" (metsässä liikutaan jalkaisin).

196. "itseki Metsän emäntä nousi koivun konkelvolla tuota iluo kuulomahe" (metsänhaltijoiden eläinhahmoista).




197. "jumalasta soat pahan jos et anna iskijäisie" (iskijäiset eli metsänjumalan osan antaminen).

198. "miellys mettsä, kostus korbi, ilehy Salon isäntä" (metsänhaltijan sanoja).

199. "metsäm piällä iinei on" (iinei=härmä, kuura).

200. "häzyllä mändih mettsäh da yöksyttih" (kiireellä, eksyttiin).

201. "hägärikäz mettsy" (usvainen).

202. "pakkani metsän hägäröitti kaiken udzvieh", "hägäröitti puud, udzviem pani" (pakkanen huurrutti metsän).

203. "pidää huuhtua silmät, da lähtie mettsäh" (metsään lähtöä edeltäviä toimia).

204. "huudehini mettsä", "huuveh on kun semmoni huura laskeutuu mettsäh tahi satau lumen", "mettsä mäni tän yön huudeheh, ylen om pakkani", "metsän pakkaine huvvehtutti" (huuteinen eli huurteinen metsä).

205. "lemi astues hudizoo", "kum mäned lemeh, suattau upota, se pahasti hygläy" (lemisuo).

206. "huzahtih mettsä", "mettsä humajau", "mettsy humevui" (metsän ääniä).

207. "suo viluo huohtau" (suot vilupaikkoja).

208. "metsännenä huimoau, tuulennenä peän kivistäy" (kotoperäisiä tauteja).

209. "metsässä huhuolima" (metsässä huhuillaan, vrt. huudetaan).

210. "midä mettsäh huhuomma, sidä metsästä vassatah" (metsä vastaa).

211. "huikahtih metsäz, muarjoa löydi" (huikkasi marjoja löytäessään).

212. "metsä holahtih vastah" (huusi vastaan).

213. "mänimmö metsän hoivah" (mennä metsän hoivaan eli suojaan).

214. "mettsäh kui lähet, ga siel huogavut" (parannut).

215. "mettsy hojizou, eäni menöö sie" (metsä hojisee eli kaikuu).

216. "hoabristuu mettsy sygyzyl, kulevuu" (metsä haalistuu, kuulastuu).

217. "kostu korpi koirihini, hilaha Metsän emäntä" (Metsän emännän sanoja).




218. "hienoikko mettsy" (koivuja harvaan kasvava metsä).

219. "hettehikkö" (hetesuo).

220. "hänessä pohdoa ei ole" (pohjaa hetesuossa).

221. "herasesta hettiestä, lähtiestä läikkyjästä" (hetteet ja lähteet).

222. "mettsä andaa eänen vastah" (elävä metsä).

223. "havunkaristajani" (henkiolento joka liikkuu metsässä kolme kertaa talvessa).

224. "hadelikko" (vesiperäinen korpi).

225. "harvikk on suol, ei ole puudu" (harvikko=aukea).

226. "myö kävelemmä lädinässä miss om puuhuzie harvah, ni kutsumma harvizoksi" (metsittynyttä ahoa).

227. "se on ylen hakosikko, et peäse piälittsi etkä alattsi", "miss on langen äijä puuda, sanotah hagozikoksi" (hakosikko=ryteikkö).

228. "ukko vanha röhmäparta, haikia Salon isäntä" (metsänhaltijan ulkonäöstä ja luonteesta).

229. "metsässä on parembi astuo" (kuin tiellä).

230. "toivod oli redusilmä, metsäz olija" (metsänhaltijan silmistä).

231. "metsän, vien, kylyn emändy" (emo-haltijoita).

232. "minä pyördevyim metsäh i sid yöksyksis olin kodvan" (pyörryin).

233. "häi ei targia mennä mettsäh, varaa yöksyndäh" (uskalla, pelkää eksymistä).

234. "hyö saloh yöksyttih" (suuret salot).

235. "suoz on elihmäkohtie, ei soa peälittsi männä" (eläviä kohtia).

236. "miehem pidäy aino mettsie astuo" (metsien miehet).

237. "augiella suolla ei kazva puida" (puuton suo).

238. "minä pyördevyin mettsäh, yöksyksis olin kodvan, em piässyh tolkkuh, yhtes havus piälittsi harppuan,
a sit ku ilmu avavui, sid olin tolkus" (yöksyksistä eli metsän peitosta pääseminen).

239. "äjjän ahone mettsä" (heinittynyt koivua ja pientä kuusta kasvava metsä).

240. "mettsä kaijuu" (kaikuu).

241. "kaikki miehet ollah metsässä" (miesten metsä).

242. "mettsä vastah kajahtau" (vastaa huutoon).

243. "ei riistah koskehuo mettsä kajize" (ei vastaa, riistaa pidetään metsän eli metsänhaltijan omaisuutena).

244. "kui kirgoad, mettsä moizen kajahuksen andoa vastah" (metsän elävästä luonteesta).

245. "metsästä midä huhuad niin vastoau" (huhuilla, puhua metsän kieltä).

246. "kulleh korbeh huuvat, silleh vastuab" (vrt. miten metsässä käyttäydyt).

247. "mettsä vastah kaiguu" (elävä olento).

248. "kallivikot kasekset" (kallioiset lehdot).

249. "kangahalla kazvau kannarvuo, buolan varboa, mussikkaizen varboa, valgieda dägälöä da perttisammalda, dai puida" (kangasmetsän kuvaus).

250. "kanabrikaz rajakko" (kanervikas aho).




251. "en nähnyn kandoloja" (kantojen eli metsän hyväksikäytön myöhäisestä alkuperästä).

252. "karangomettsy on kuuzikkomettsy, pedäine on mändymettsy" (metsien nimeäminen puiden mukaan).

253. "kaseksil kazvau siendy" (lehdoissa).

254. "mättähäll oli, pieni paikka oli peässä, sen oli pannun kattiekseh" (metsään eksynyt pikku tyttö).

255. "kelikkö mettsy" (kelometsä).

256. "keleikkö" (keloja kasvava metsä).

257. "metsäss on kehno", "kehn ottoa erähän", "kehnonkarvu olet", "kehnontötterö, et tolkuitse ni midä" (kehnoksi kutsuttu hölmö ja karvainen metsänhaltija).

258. "metsännenäs pidäv valoakseh kezäpäivännouzuh" (peseytyä päivännousua kohti).

259. "nyt on kierä metsässä hiihellä" (jäinen ja vähäluminen keli).

260. "midä mettsäh kirguat, sen mettsä vastua" (elävä olento).

261. "gluhoi korbi, ylen rigiedä, lomeikko da päivä läb ei nävy" (pimeä ja tiheä korpi).

262. "mettsy kulleh kohizou", "mettsy kohajoa", "ylen äjjäl mettsy kohiendih" (metsän kohina).

263. "metsässä joga kohta on tuttava omalla uhozalla" (omassa metsässä, takametsässä).

264. "hyvil seälöil mettsä vastah kojizoo" (haltija hyvällä tuulella).

265. "mettsy kojizou itsen kirgujez" (kojisee).

266. "koivuzikko metsy" (koivumetsä).

267. "rajakko ku hyödyy, hienuo koivuu kazvoa" (rajakko eli aho).

268. "tämä selgä koivuvuo da lepiköks mänöö" (koivuuntuu, menee lepikoksi).

269. "kirgoad da korbi vastah kojahtih" (korpi kojahtaa).

270. "mettsy vastah kojahtih" (pidetään hyvänä enteenä).

271. "Korbiene pagenou, jos kolajau" (Korpihinen, metsänhaltijan nimiä).

272. "koleikko korbi" (kivinen ja mättäinen).

273. "mettsy komoau, muga kumistah pajistah" (pajisee eli puhuu).

274. "antoko mettsä mettsojah, korpi koppalaisijah" (metsän linnut).

275. "puun tuulella kumuau juuriloin ke, se i kobla" (juurineen kaatunut puu).

276. "kontokas korbi" (usvainen).

277. "kontozikko korbi, lodmu" (kuoppainen, notkoinen).

278. "koreikko on kuuzenviivikko, veitöi suo, kangahan lajjad" (kuusia kasvava räme).

279. "kebjeim puu on koreikol, oksoa on vai ladvaizes" (rämepuiden ulkonäöstä).

280. "korvennokaz on hilloida äijä" (nokassa eli kärjessä).




281. "korvettuu" (metsä korvettuu eli muuttuu korveksi).

282. "korvikko, sie on kuuzet, sie om pedäjät, sie on kai" (korvet ja korvikot).

283. "kortehikaz lemi" (lemi eli lettosuo).

284. "märril niittuloil, lemilöile korteh kazvau" (lemien kasveja).

285. "korbi on ylen pimie ta tihie kuuzikko" (korpimetsä).

286. "korbiloiz on suurdu buoloa, g ei moized magiet kui kangahil" (korpipuolukat ja kangaspuolukat).

287. "korvez ainos kuuzipuudu" (kasvaa pelkkiä kuusia).

288. "pitky korb oli kohtu taivastu" (puiden ja taivaan yhteydestä).

289. "korbikanabrod om pitkembät kangaskanabroloi" (korpikanervat ja kangaskanervat).

290. "korbimarjad on kargiembat kangazmarjoi" (korpimarjat ja kangasmarjat).

291. "korbimua om mehevembi kui kangazmua" (kosteampi).

292. "korbinenäksyd" (nenä eli niemi).

293. "pitkembät heinät kazvau korbirannal" (rannalla eli reunalla).

294. "korbisammal" (karhunsammal).

295. "metsässä on suojana kota" (kota eli laavu).

296. "koda meil om metsässä luajittu, missä maguamma yödä" (metsässä yöpyminen).

297. "mettsä kostau" (suojaa tuulelta, vrt. Kostamo).

298. "metsän kostieh mänemmö, tuulez on vilu syyvä" (metsän suojassa syöminen).

299. "metsässä puu kriitskau tuulella, kuin toini toistah vasse ollah" (metsän ääniä).

300. "kuda kohtoa myö tulid metsäs" (kohta=paikka, sijainti).

301. "kus kohaz metsäz elät, kudamal selläl" (kohdat ja selät).

302. "hänen mettsy ku ottas" (metsän keralla kiroaminen).

303. "kumppasuttah mieleh älä mene saloh, yöksyt" (salo eli suuri metsä johon voi eksyä).

304. "ku mäned mettsää ka katsot kudain on silie puu" (sileä eli oksaton, tarvepuun etsintää).

305. "elä metsäs pahoin pagize, puut kuullah" (metsän elävästä luonteesta).

306. "mettsä kuvastau järvessä" (heijastuu).

307. "mettsäh käsin" (käsin eli päin).

308. "se om moine lodmu kärähikkö" (notkossa kasvava tiheikkö).

309. "mettsy tiedäkkäh, mi händy körizyttäy" (metsäkään ei tiedä, mikä vaivaa).

310. "ta kun ei ollum mitänä missä moata, puum persiessä vain oltih, siitä loajittih nuotivo" (puiden alla yöpyminen, suojista vanhin eli pyhin).




311. sanalla moita tarkoitetaan metsää, talvista metsää ja talvimetsästyksen aikaista metsää (saamen muoidi, moida, selkupin mattje, macil, kantauralin majda).

312. sanalla vaara tarkoitetaan vaaraa, metsää, vaaraista metsää ja metsäistä vaaraa (saamen vairre, komin vur, hantin or, v:llä alkavat metsänhaltijat vaaranhaltijoita, vrt. Var-rio, Var-tiainen).

313. sanalla outa / outi tarkoitetaan suuripuista metsää (saamen vuowde), aarniometsää (hantin wont),
erämaata ja korpea (mansin unt) ja villiä paikkaa (unkarin vad).

314. enetsit kutsuvat metsää nimellä moga.

315. enetsit kutsuvat puuta nimellä pe.

316. nenetsit kutsuvat puuta nimin piää ja piävoj.

317. nenetsit kutsuvat metsää nimin puedaraa ja padara.

318. nenetsit kutsuvat metsänhaltijaa nimin Pyadar jerv ja Padara erv (vrt. Erv-asti, Jär-vinen).

319. nenetsit kutsuvat kantoa nimellä salik.

320. selkupit kutsuvat metsää nimin maz ja mazol.

321. selkupit kutsuvat metsää nimin saj ja söt (vrt. Saija).

322. selkupit kutsuvat metsänhaltijaa nimellä Jutkyl loz.

323. nenetsit kutsuvat metsänhaltijaa Id erviksi (samalla nimellä kutsutaan vedenhaltijaa, metsävedenhaltijat).

324. enetsit kutsuvat metsänhaltijaa nimellä Biomo.

325. selkupit kutsuvat metsänhaltijaa nimin Madol los ja Pargä los.

326. selkuppien metsänhenkiin kuuluu Sural los (metsästettyjen-eläinten-henki) ja Säy sil los (musta-soopeli-henki).

327. komit pyytävät luvan metsään menemiseen Vör-valta eli metsänveden emolta (v:llä alkavat metsänhaltijat vedenhaltijoita).

328. nenetsit kutsuvat metsää nimellä moga.

329. nenetsit kutsuvat metsästämistä nimellä kada (vrt. kaataa).

330. hantit pyytävät pyyntionnea Wajoy artto ikiltä eli eläimiä jakavalta ukolta (yksi luojahenki Num-toromin seitsemästä pojasta, vrt. Arto).

331. hantit pyytävät pyyntionnea "karhupäiville saapuvalta kaksikasvoiselta metsänhengeltä" (haltijalla
oma laulunsa johon kuuluu näyteltyjä osuuksia ja tansseja).

332. hantien mukaan Mis-nainen ilmestyy hopeaketun (napakettu) ja soopelin hahmossa (pidetään pyyntionnen antajana, vrt. Misi paikannimet).

333. udmurtit kutsuvat metsänhaltijaa Nules-murtiksi ja Nules-päriksi.

334. udmurtit jättävät Nules-murtin lahjat pensaikkoon tai puunkoloon.

335. hantit kutsuvat metsänhaltijaa Wont-ikiksi (iki-metsän-ukko).

336. hantit pitävät Wont ikiä eläinten, lintujen ja metsässä elävien henkien haltijana.

337. hantit kutsuvat pyhänä pidettyä suota nimellä von kal eli suuri suo (yhdistetään "valkoturkislakkisiin
haltijoihin", mozyam hlung).

338. hantit kutsuvat metsänhaltijan pyhäkköä nimellä sopir neh angkhim (kaunis kumpare jolla kasvaa mäntyjä, joukossa uhripuu jonka luokse naiset eivät voi mennä). 

339. hantit kutsuvat kumpareella elävää metsänhaltijaa Sopir-onkalo-metsä-naiseksi (haltijalla hirven tai karhun jalat, vaikuttaa pyyntionneen, haltijasta ja metsästäjistä esitetään lauluja ja tarinoita).

340. hantit uhraavat metsänhaltijoille metsästyskauden alussa ja haltijoiden maille mennessään (alkujaan eläviä olentoja jotka puolustivat metsää).




341. hantit kuvailevat Mis-naista "hiekkaisella joenpenkalla seisovaksi vesikalan-onnea, villipedon-onnea tuovaksi naiseksi".

342. hantien mukaan Mis-nainen laulaa "10-20 hampaisella suullaan pyytäen metsästäjiä ottamaan veneeseensä" (haltijaa kuvaillaan peuranjalkaiseksi).

343. hantit uskovat Mis-naisen voivan aiheuttaa epäonnea ja myrskyjä (jos kohdellaan huonosti).

344. hantit kutsuvat metsää ja taigaa nimellä unt.

345. mansien mukaan Numi-torem loi metsänhenget (menkw) kahdesta lehtikuusen rungosta
(ensimmäiset ihmiset).

346. mansit uskovat menkwien liikkuvan öisin ("eivät saa häiritä ihmisten unta").

347. mansit pitävät menkwejä huomattavasti ihmisiä vahvempina (rauhallisia, vahvoja, pimeässä näkeviä kivikauden ihmisiä).

348. mansit valmistavat menkweistä puisia kuvia (menkw xuri).

349. mansit uhraavat menkwien kuville pyyntionnea toivoessaan.

350. mansien mukaan menkwit saapuivat pohjoisesta ennen ihmisiä (ennen etelästä saapuneita ugriheimoja).

351. mansit uskovat menkwien saapuneen pohjoisesta ob ja sosva-jokia pitkin (vrt. jäämeren rannikolla eläneet jättiläisiksi kuvaillut heimot).

352. udmurtit kutsuvat metsänhaltijaa nimellä Nules-nyunyua (nuna=setä).

353. udmurtit pitävät Nules-murtia metsän ja tuulten haltijana.

354. metsänhaltijaa kuvaillaan tummaan pukeutuvaksi (turkki) ja outoja ääniä ("losmottau") pitäväksi
olennoksi.

355. metsänhaltijalta pyydetään pyyntionnea syksyisin (rukouksen jälkeen kumarretaan kolmasti metsään päin).

356. "Salon ukko, maan isäntä, kaunis kankahan eläjä, tule sanani kuulemahan, orpoa opettamahan, turvatonta turvimahan, tule jalan käytävälle, kahen silmän nähtävälle" (kutsusanoja).

357. metsänpeitosta päästään kivellä seisoen ja vaatteet nurin kääntäen (pidetään eksyttävänä taikana).

358. vepsäläiset kutsuvat metsänhaltijoita nimin "Mecan izhandaizhed, Mecan emagaizhed".

359. vepsäläiset eivät kiroa tai metelöi metsässä.

360. vepsäläiset eivät päästä tulta metsään.

361. vepsäläiset eivät hakkaa oksia ilman pakottavaa tarvetta.

362. vepsäläiset pitävät metsäpolut vapaina risuista.

363. vepsäläiset auttavat puita joiden oksat ovat murtuneet (uskotaan olevan tuskissaan).

364. vepsäläiset puhuttelevat metsänhaltijaa metsään mennessään, metsän antimia kerätessään, metsässä levähtäessään ja metsässä yöpyessään.

365. vepsäläiset kiittävät metsänhaltijaa onnistuneista keruu ja pyyntimatkoista.

366. vepsäläisten mukaan metsänhaltijat "elävät perheinä ja pitävät huolta metsän eläimistä ja linnuista".

367. vepsäläiset kutsuvat vahingollisia metsänhaltijoita hiisiksi (mechiine, korbhiine).

368. vepsäläiset pitävät hiisiä eri olentoina kuin perheinä eläviä metsänhaltijoita.

369. vepsäläiset uskovat metsänhaltijoiden ilmestyvän "onnellisille ja onnettomille".

370. vepsäläiset eivät istu tai yövy metsänhaltijoiden poluilla.




371. vepsäläisten mukaan metsänhaltija voi ilmestyä puun korkuisena (puun hahmossa).

372. vepsäläisten mukaan metsänhaltija voi eksyttää tai viedä äänen. 

373. vepsäläisten mukaan metsänhaltijalla on karvaiset käpälät (eläimen hahmossa).

374. vepsäläiset pitävät jänistä metsänhaltijan eläimenä.

375. vepsäläiset pitävät metsän kanssa puhumista kokeneiden noitien taitona (eläinten ja puiden kielen oppiminen vie vuosia).

376. vepsäläiset noidat puhuvat metsän kanssa "yöaikaan, hiukset vapaina, takaovesta käyden" 
(tarkoittaa haltijan kanssa puhumista).

377. vepsäläisten mukaan metsänhaltijan saapumista edeltää voimakas puita taivuttava tuuli 
(metsän ja tuulen haltijoiden yhteydestä).

378. vepsäläiset kuvailevat metsänhaltijaa tummiin turkisvaatteisiin pukeutuneeksi mieheksi joka laulaa ja kantaa pitkää sauvaa (laulu kuulostaa suden ulvonnalta).

379. vepsäläiset pitävät karhuja ja susia metsänhaltijoiden lemmikkeinä.

380. udmurtit pitävät metsänhaltija Nules-murtia auttajana ja kiusanhenkenä (auttaa löytämään polttopuita,
vie esineitä jotka palauttaa myöhemmin).

381. udmurtit puhuttelevat Nules-murtia sanoin "mahtava Nules-murt, pidät suuria sanoja tallessa, syötät jäniksiä ja oravia, suojelet lintuparvia, kutsut elättejäsi huudoin ja vihellyksin, nostat pudonneita lehtiä ja pölypylväitä hengitykselläsi, liikut puhurin hahmossa, olet antelias ja ystävällinen niille jotka muistavat sinua".

382. udmurtit uhraavat Nules-murtille hanhia ja sorsia (syödään metsäpyhäkössä).

383. udmurtit kuvailevat Nules-murtia "mieheksi jota seuraa joukko metsäneläimiä ja tuulenpyörteitä".

384. udmurtit kutsuvat Nules-murtia metsän sedäksi (Nules nuna, pidetään sukulaisena).

385. udmurtit sanovat "ihminen on onnellinen metsässä".

386. udmurtit "eivät voi ajatella nykyisyyttä tai tulevaa ilman metsää".

387. komit kutsuvat metsänhaltijaa Vörsaksi (jokaisella metsällä omansa, pidetään metsästäjien haltijana).

388. komit uhraavat Vörsalle turkiksia ja tupakkaa.

389. komit pyytävät metsässä yöpymiseen luvan puilta (metsän tapoja noudattavat "saavat puiden
ystävyyden").

390. komien mukaan puiden ja virtojen ohi kulkeminen puhdistaa ihmisen (uskotaan antavan parantavaa voimaansa).

391. komit uskovat Vörsan taistelevan vedenhaltija Vasaa vastaan (taivaalla sinistä hirveä takaa-ajava metsästäjä Yirkap Vörsan puolella).

392. komien tarinoissa Vörsä palkitsee Yirkapin avustaan taianomaisella as puulla (puussa yksi urhon sieluista, Yirkap veistää puusta "maan nopeimmat suksensa").

393. komit kutsuvat metsänhaltijaa Vörsaksi ja Iag-mortiksi (metsä-mies).

394. komit uskovat Vörsan ilmestyvän ihmisen ja karhun hahmossa.

395. komien mukaan Vörsa palkitsee "metsästäjät jotka käyttäytyvät oikein".

396. komit kutsuvat metsänhaltijaa Vorsaksi, Vörsa-mortiksi ja sedäksi (elää metsässä perheineen). 

397. komit uskovat Vörsan ilmestyvän puiden ja puhureiden hahmossa.

398. komit pitävät Vörsaa hyväntahtoisena olentona.

399. kominaiset varovat metsänhaltijaa ("voi kaapata naisia mukaansa"). 

400. komit uskovat Vörsan auttavan eksyneitä ja metsässä hyvin käyttäytyviä. 




401. komien mukaan Vörsa tulee tulille lämmittelemään.

402. komit uskovat Vörsan ajavan eläimet metsästäjien ansoihin.

403. komit kiittävät metsänhaltijaa uhraamalla kantoihin.

404. udmurtit kutsuvat metsänhaltijaa Nules-murtiksi (metsän-mies), Nules-nunaksi (metsän-setä)
ja Nules-utisiksi (metsän-vartija). 

405. udmurttien mukaan Nules-murt voi kasvaa "yhtä pitkäksi kuin metsän pisin puu" (metsän rajoista).

406. udmurtit uskovat Nules-murtin elävän metsässä, liikkuvan puhurina ja viettävän häitään kahdesti vuodessa (kevät ja syysmyrskyt).

407. udmurtit pitävät Nules-murtia riistan lähettäjänä. 

408. udmurtit uskovat Nules-murtin suojelevan kotieläimiä pedoilta.

409. udmurtit uhraavat Nules-murtille metsästyskauden alkaessa ja saaliista kiittäessään (uhrit havupuun alle, kaikki metsästäjät osallistuvat). 

410. udmurtit pitävät Nules-murtia kaikkien metsäneläinten haltijana (myös mehiläisten).

411. erzalaiset kutsuvat metsänemoa Vir´avaksi.

412. erzalaiset pitävät Vir´avaa tuulenhaltija Varmanpazin emona (metsä tuulta vanhempi).

413. erzalaisten mukaan Vir´avalla on mies ja lapset (kaikki luonnonhaltijat perheellisiä).

414. mordvalaiset uskovat Vir´avan auttavan synnytyksessä, suojelevan hedelmällisyyttä ja vaikuttavan lasten kohtaloon (vedenhaltijan piirteitä).

415. mordvalaiset yhdistävät Vir´avaa kätilöihin (alkuperäinen synnytyspaikka metsässä, kätilönä Vir´ava eli metsävedenemo, vrt. Vir-ta-nen).

416. mordvalaisten mukaan Vir´ava voi kaapata lapsia luokseen (jotka palauttaa myöhemmin).

417. mordvalaisten mukaan Vir´ava neuvoo eksyneille lapsille tien kotiin. 

418. marit kutsuvat metsää nimellä godra.

419. marit pyytävät metsänhengen suostumusta ennen puun kaatamista (jos ei anna ei kaadeta).

420. marit pitävät puita elävinä olentoina ja henkien sijoina.

421. saamelaiset kutsuvat metsänhaltijaa nimellä Laib-olmai (leppä-mies).

422. saamelaiset pitävät Laib-olmaita pyyntionnen antajana (aikuisten miesten haltija).

423. saamelaiset kutsuvat naisten, karhujen ja metsänhenkien välisiä suhteita sanalla mugga
(tarkoittaa väkevää, vaarallista, taianomaista).

424. saamelaiset yhdistävät Leaibealmmaita leppään, metsästykseen ja vereen (lepänkuoresta valmistetaan pyhänä pidettyä punaista väriä).

425. saamelaiset yhdistävät Leaibealmmaita karhuihin ja pienriistaan (ei hallitse peuroja joilla oma haltijansa).

426. saamelaiset uhraavat Leaibealmmaille ennen karhunkaatoon lähtemistä (palaavien metsästäjien päälle roiskitaan punaista lepänkuorinestettä).

427. saamelaiset kutsuvat metsissä eläviä yksinkertaisia jättiläisiä stalluiksi (haltijoiksi muuttuneita kivikauden ihmisiä).

428. saamelaisten mukaan stallut "elävät perheinä ja viheltävät tullessaan" (vanhimpia tunnettuja viestimis ja tervehtimistapoja).

429. saamelaiset yhdistävät stalluja karhuihin (syrjäyttänyt karhu-sanan kildinin saamessa, alueen vanhempaa eli kantauralilaista väestönosaa edustaneen karhu-heimon jäänteitä).

430. saamelaiset yhdistävät stalluja kuuhun ja pimeään aikaan (vrt. päivään yhdistetty peura-heimo).




431. saamelaiset kutsuvat karhunruohoa staalun nuoraksi (stalobargge) ja ruskotorvijäkälää staalun jäkäläksi (stalunjuvdem).

432. saamelaiset kutsuvat suota nimellä lammp. 

433. saamelaiset kutsuvat metsää nimellä varr (vrt. vaara).

434. saamelaiset kutsuvat puuta nimellä muorra.

435. saamelaiset kutsuvat metsää nimellä meahcci.

436. saamelaiset kutsuvat metsää nimellä vuovdi.

437. saamelaisten mukaan jokaisella elävällä puulla on henki (muorra vuoigna) jota varoitetaan koputtamalla ennen puun kaatamista (jos ei varoiteta puut "halkeilevat, viheltävät ja aiheuttavat tulipaloja").

438. saamelaiset jättävät kaadetuksi valitun puun alimman oksan puun hengen sijaksi (oksaa ei saa ottaa mukaan).

439. saamelaiset käyttävät kaadetuista puista kaiken (ei saa ottaa enempää kuin tarvitaan).

440. saamelaiset eivät kaada puita turhaan (puun kaataminen ja metsään jättäminen pahimpia rikoksia,
puun hengen uskotaan kertovan asiasta eteenpäin).

441. saamelaiset yhdistävät metsänhaltija Leibolmaita leppiin, ruohomaihin, metsäonneen ja karhuihin.

442. saamelaiset pitävät Leibolmaita "karhu-miehenä" (toteemien piirteitä).

443. saamelaiset pitävät Leibolmaita karhujen suojelijana jonka tahdosta riippuu karhupyynti (toisen tiedon mukaan "karhun avustaja").

444. saamelaisten mukaan Leaibealmmai hallitsee karhun ja pienriistan metsästystä (metsänhaltijaksi muuttunut karhuheimon toteemi, ei pysty vaikuttamaan toisena päätoteemina pidetyn peuran metsästykseen).

445. saamelaiset uskovat Leaibealmmain "elävän lepässä".

446. "mie kyll en nähnyt vaim paistih olovan" (puhuttiin olevan, metsässä haltija).

447. "suon nuogaleh pagenou metsän keskeh" (suot ja metsät).

448. "nuoriekko kases" (nuori koivumetsä).

449. "nuorejikk on mettsy" (nuoret ja vanhat metsät).

450. "nuorizikk on vie mettsy, ei soa leikata" (nuorten metsien pyhyydestä).

451. "nouskei metts" (harva metsä).

452. "noavikko" (naavainen metsä).

453. "metsän niemez" (niemeke, metsän muotoja).

454. "niikoi korbi, pimeikkö" (niikoi=synkkä, tiheä).

455. "korven nenäs" (nenäs eli niemeke).

456. "metsän nenäz" (niemeke).

457. "sielä mettsimiehet vihellelläh, meitä pölätelläh" (metsänhaltijat viheltelevät, vai punatulkut).

458. "tulimmo mötöröm sen salon" (haipakkaa salon yli).

459. "tuolla vuaralla on yleh hyvä männikkö" (osa metsänhengistä metsäisten vaarojen haltijoita).

460. "mielettä mettsäh mänet, kontitta kodih tulet" (sanonta).




461. "se om metsän eläväm muodoni" (eläinten näköiset ihmiset).

462. "lähemmä murginatta mettsäh" (syömättä metsään, syömiseen liittyvät tavat viittaavat joko pyytämisen rankkuuteen (pakko lähteä täydellä vatsalla) tai haltijoiden kunnioittamiseen (ei tohdita pyytää täydellä vatsalla)).

463. "rigejiköz läbi läimähtih" (tiheiköstä läpi).

464. "murrikko" (ryteikkö).

465. "siinä oli aiga murdo, vaiv vaim piälittsi piäzin" (vaivoin murrosta eli ryteiköstä läpi, vrt. sukunimi Murto).

466. "täz ei jalgu nouze peälitsi, moin on murdozikko, puunoksoa, ladvustu, häräkehty kaikkie" (murtosikon kuvaus).

467. "mimmoini mies mettsäh, semmoini puu vastah" (vrt. omat puut).

468. "metts om peittänyh lehmän, ei ole nygöi Jumalan käez" (ylisen haltijan valta ei ulotu metsään).

469. "mettsä tiedeä kunne mäni" (metsä tietää).

470. "mettsy tiedäy kuz ollah" (metsän elävästä luonteesta).

471. "ni mettsiä häi ei tijjä" (ei tiedä metsää, eli ei mitään).

472. "sain hyvän soalehen metsältä" (metsä antaa).

473. "metsäl lähti, sannuh ei ni midä" (tai on antamatta, saaliilla kehuskeleminen myöhäistä eli vierasta perinnettä, ns. pyssymiesten perinnettä).

474. "sih pidäv olla lujat, mettsyhardiem pagizuttajez" (luja eli rohkea metsänhaltijaa puhuttaessa).

475. "Mettsähini om metsän isäntä" (metsän emäntää pelätympi).

476. "kum mäntih Mettsähisej jälkilöistä peälittsi, siitä eksyttih" (jälkien taikavoimasta, vrt. karhun jäljet).

477. "elä vihellä, Mettsähini tulou" (pitää kutsuna, viheltävät metsänhaltijat).

478. "tuli Metsehine vastah" (karhun hahmossa).

479. "Mettsähizen kel on kebjiembi pajista ku Vedehizel kel" (jokaisella haltijalla oma kielensä, vrt. puiden havina, veden solina).

480. "se Metsähisty varoau, ei läht yöl" (yö metsähisen aikaa, vrt. yöeläimet).

481. "ota siuda Mettsähine" (vrt. metsähinen vieköön).

482. "kudamad lammid metsäz ollah, se i mettsylambi" (metsälle kuuluvat lammet).

483. "mettsyniemi sih suos sah menöy" (metsät ja suot, molemmilla omat haltijansa).

484. "mettsäten tulin mie tän" (metsän kautta).

485. "mettsäranda sinistyö pilveh" (metsänpuoleinen taivaanranta).

486. "mettsyrannas päi pilved nouzou" (metsärannasta, kotoperäisiä ilmansuuntia).

487. "mettsytsirkuine suurembi peätsköidy, ylen ylähästi lendelöy" (metsässä elävät linnut).

488. "sid om moine tsoma metsikkö" (somat metsät, vrt. rumat eli hakatut).

489. "se metsikkö on sagei" (sakea eli tiheä).

490. "metsäkäs kohtu" (metsäkäs kohta).




491. "dänishän se on metsänelukka da midä vain on metsässä olemassa elukkoja, ne ollah kaikki
metsänelukkoja" (metsän elukat).

492. "kembo heidä tiedäy kus hyö eletäh, metsäneläväd" (metsän elävät).

493. "Metsänemändä, kuldani tsäptsä piässä" (metsän emännän ihmishahmosta, tsäptsä=naidun naisen päähine).

494. "Metsänemändän stolan kuadoi, sid jalgoa kivist kolme vuottu" (metsänhaltijoille kuuluvat puut,
stola=tuoli=vaakasuoraan kasvanut puu).

495. "kui kibie ruumizeh mi roiteh, ga siid metsänhaldiel kyzytäh tervehyttä" (terveyden kysyminen
metsänhaltijalta).

496. "se tiedoiniekku malttau metsänhardiedu pagizuttoa" (metsää palvovat noidat).

497. "metsänhiimosti" (metsästä saatu vaiva).

498. "tsiioravoa ei pie ambuo, se on Metsänizännän orava" (liito-oravan pyhyydestä, metsän isännän eläimiä).

499. "Karu se om Metsänizändy, vanhembi Veinizändeä" (kontio=tavallinen karhu, Karu=karhunhahmoinen
metsänhaltija, pidetään vedenhaltijaa vanhempana).

500. "sait miehem metsän kävijän, metsän korven kolkuttajan" (miesten metsä).

501. "metsällä kun kulki ta eksy, et tietät jotta missä on, sanottih jotta om metsämmiehej jälkilöistä
peälittsi kulket" (metsänmiehen eli karhun jäljistä).

502. "metsämmiez koirie haukuttau" (karhun hahmossa liikkuva metsänhaltija).

503. "metsämmiehen tiddäd, vizahtah libo havahtah" (metsänhaltijan liikkeistä).

504. "metsännenä, mi tulov metsäs" (metsästä saatu vaiva).

505. "se om metsämpeitoksissa, sanotah" (metsään eksynyt).

506. "elukka kuj jeäy mettsäh, aletah arvella jotta, sen om mettsä peittät" (elukka=kotieläin).

507. "siitä loajittih metsämpeitokset" (metsänpeitosta päästävät taiat).

508. "ku viernoil yhtez mettsujjah, sit suahah ainoz, a ku pahoa toine toizel laitah, sit rikkovuu metsuitsuz"
(metsäonni säilyy kun pyydetään sovussa, metsäonni=metsuistus).

509. "voi kun on tsakkoa täysi mettsä" (sääskien aika).

510. "tästä metsästä mie joga puuhuon tunnen" (oma metsä=rakas metsä, vrt. kansalta varastetut "valtion metsät", "metsäyhtiöiden metsät").

511. "mettsä hurizoo, ravieh tuuloo" (ravieh=kovaa).

512. "mettsy laulau ku äjjäl tuulou" (puiden hurina=metsän laulua).

513. "metts andav iänen vastah kirgujez" (vastaa huutoon, elävä olento).

514. "ei pijä viheltöä, mettsä kuulou" (uskotaan kutsuvan haltijoita).

515. "moalla kum pakajat nim mettsä kuulou" (pakajat=puhut, maan ja metsän yhteydestä).

516. "antoko mettsä mettsojah, korpi koppalaisijah" (metsän linnut).

517. "mettsä ei suvaitse kiistoa" (uskotaan vievän metsäonnen).

518. "mettsä ei suvaitse nagramista, sillä pidää olla todine" (totinen eli pyhä paikka).

519. "Karuloin da metsän vuoh tieduittsou, ei Jumaloa mainitse" (Karua ja metsää palvova noita,
vrt. Jumalaa ja ylistä palvova noita).

520. "meil on sinne mettsäh ainoz matkailuz" (metsien kansasta juopoiksi kaupunkiorjiksi, "edistys").




521. "myössy malossu, matkamiehen yösijaksi, vaipunehev varapuuksi" (metsässä yövyttäessä).

522. "konza löyetäh rauhna, rauhnoa ei lekahutettoa" (ei liikuteta raatoja, kuuluvat metsälle).

523. "myö kävelemmä lädinässä" (metsittynyt aho).

524. "marjoa on rajakol lädzänäh" (marjaisat rajakot).

525. "päiv ei läivähtäi nenih korbiloih muah" (ei paista korpiin, päivätön metsä).

526. "metsäs tuli läipähtih, ken yödy magoau" (tulilla yöpyminen).

527. "mettsä talvel lymbyy" (taipuu lumen alla).

528. "lyymyksiz om mettsä, lumen ku pani" (painuksissa).

529. "lumi metsän lyymähytti, ei soa ni havuo karzie" (lumen painama metsä).

530. "tänäpäi on lumenajo, ni mettsäh ei sua mennä" (metsään menemisestä, ei mennä kovan tuulen tai tuiskun aikaan).

531. "lumekaz om mettsä" (talvella).

532. "äijän on lomuo tässä metsässä, ei piäze kulkemah" (lomua eli pudonneita oksia, luonnonmukaisten metsien luonteesta, täynnä pesä ja piilopaikkoja).

533. "lähämmä lomuo käymäh mettsäh" (etsimään polttopuita, vrt. omituinen elävien puiden hakkaaminen).

534. "puu ku kuadui lohmahtih, kai mettsy kajahtih" (metsän ääniä).

535. "onhan metsässä lomeikkuo" (ryteikköä).

536. "vavoitsuga om moizez lomeikoz" (vattupaikka ryteikössä).

537. "lomejikko mettsy, puudu kuadunuttu, kanduo, kivie" (ryteikköiset eli oikeat metsät, vrt. aavemaisen tyhjät "talousmetsät").

538. "siid om paha päästä läbi, ylen on lomeikko" (lomeikko eli tiheikkö).

539. "lomeikko metsy" (eläinten suosimat lomeikot, tarjoavat ravintoa ja suojaa).

540. "luajat nurmet ollah salos" (Nurmiset ja Saloset, metsäsukuja).

541. "kun ei liene tulta loajittu ni siih kun toisep petramiehet tultih ni se oli osallini" (saaliiseen, metsästäjien tapoja).

542. "nuodivo loajitah majassa" (metsämajassa yövyttäessä).

543. "metsäs pidäy luadie tuli" (yöpymisestä).




544. "mettsä happanou niin lahuo luadietsou" (laatii lahoa).

545. "lindukaz mettsy" (lintumetsät, vrt. tyhjiksi hakatut mäntyplantaasit).

546. "Jumal valmistau rugehen, Karu valmistau lindzoin" (lindzoin eli lillukan, Karu kaiken metsässä kasvavan luoja, alkuperäiset ja myöhäiset luojahenget).

547. "ku mäned mettsää ka katsot kudain on silie puu, hyvä puu, lehti on libie" (puiden tunteminen,
yksilöjä, eläviä olentoja).

548. "ligenäh om metsäs siendy" (sienimetsät).

549. "metsän liebieh lähemmö syömäh, ei ole moine räkki" (metsän liepeessä syöminen).

550. "rajakon liebeil om marjoa" (ahon liepeillä, vrt. ahomansikat).

551. "puud on metsäz lihavad, oksoa äjjy" (lihavat eli rehevät, pidetään ihmisten kaltaisina).

552. "lekko ties, lähtiegö vai ei" (vrt. l:llä alkavat metsänhaltijat).

553. "lekk ottakkah" (lekko ottakoon).

554. "voi lekkolani, miten om mäkkeä" (mäkäräisten aika).

555. "pajuo lellerdäy metsäz" (lauleskelee, haltijoiden viihdyttäminen).

556. "mettsä lehestyy" (metsän lehestyminen).

557. "lehikkö" (lehtimetsä).

558. "myö istuma lehikössä" (lepopaikka).

559. "ei nävy ni gribua lehikössä" (sienestyspaikka).

560. "mettsy tulou lehtel, moin on hyvä duuhhu" (hyvä duuhhu, lehtien tuoksu).

561. "se rajakk on nygöi lehtoitunnuh" (ahosta lehdoksi).

562. "puu lehtevyy" (lehteytymisen aika).

563. "lämmäl päiväz mettsy lehtevyy" (päivän ja lehtien yhteydestä).

564. "puuh loadie lehtie" (laatii lehtiä, elävä olento).

565. "puu tuli lehteh" (tulla lehteen).

566. "puu on lehes" (olla lehdessä).

567. "mettsy meni lehteh" (mennä lehteen, sukunimi Lehtinen).

568. "metts ottakkah" (metsä eli karhu oikeuden jakajana).

569. "ladvuzikk om mettsy, ei sua piästä ni poikki" (latvusikko, vaikeakulkuinen nuori metsä).

570. "mettsy laulau" (laulava olento, vrt. metsälle laulaminen).

571. "lagei mettsy, puudu vähä, ei varboa äjjeä muaz" (lakea eli vähäpuinen metsä).

572. "metsän laijal kostiemb on vilul seäl" (metsän laita).




573. "pimeiköt korvet" (pimeät ja valoisat metsät).

574. "ilmu pimeni, savvuu metsäs kotuurii" (kotuurii eli tupruttaa, metsäpalo).

575. "puu pinnoittuu virulleh, rubiou hapistumah" (maassa viruva puu, pinnoittuu=pehmenee, sinistyy,
oikeaa eli luonnonmukaista metsää).

576. "tuuli pirahuttau puun kojua" (kojua eli kuorta, metsän ääniä).

577. "oksu kyndzäi metsäs kävellez, piire rodih rozah" (kynsäisi piirteen eli naarmun poskeen,
vrt. metsänvihat).

578. "mie piiriin piiroksen" (puuhun, omat piirrokset=omiin asioihin piirrettyjä, kalliopiirrokset, tuohipiirrokset, hiekkapiirrokset).

579. "mie muissan kun toaton kera pienestä soate kävelin sielä saloloissa" (kävelin saloissa isän kanssa).

580. "pieniperäni om mettsä" (kooltaan pieni, vrt. paikannimien perät).

581. "metsäs peutsoit pajatetah" (peutsoit eli laululinnut).

582. "perätöi metsy" (perätön, rajaton).

583. "se on Karulla keessä, Karu peittäy" (metsään kadonneen lehmän, karu=karhu, karhunhahmossa
liikkuvan metsänhaltijan nimiä).

584. "mettsä peittäy" (oma metsä, vieras lehmä).

585. "parzipuud on sil kangahal" (parsi eli hirsipuut).

586. "parzizikko metsy" (hirsipuita kasvava).

587. "metsäs kävelin, en voinnuh leikata, hoikaks katsoin" (hoikaksi eli liian nuoreksi, nuorten puiden pyhyydestä).

588. "semmoni ujoni, se metsässä piileskeli" (metsästä eläneet kantakarjalaiset, vrt. etelästä saapunut 
maatalousväestö).

589. "paloksi sanotah sidä kohtua, miss om mettsä palan" (ukkosen polttamaa kohtaa, myöhemmin myös kaskea).

590. "palo hormoitui" (alkoi kasvaa horsmaa).

591. "tiedoiniekku metsänhardiedu pagizuttoa" (puhuttaa metsänhaltijaa).

592. "metsyhardiedu pidäy pagizuttoa, stobi lindu heittäziheze metsäz" (pitää puhuttaa jotta antaisi linnun).

593. "no sitähäm paistih jotta om metsässä haltie" (paistih eli puhuttiin).

594. "pajatimmo, ga kai metsy kajizi" (pajatimmo=lauloimme, kai=kaikki, kajizi=kaikui).

595. "pajuo haikurdetah tytöt sie, kai korbi kajoau" (metsässä laulaminen).

596. "hänem mettsy ku ottaz" (metsä oikeuden jakajana, vrt. karhu).

597. "mettsä oli omah ottat" (ottanut omakseen).

598. "oijussan täz mettseä myö" (oikaisen metsän kautta, mieluisa paikka).

599. "metsäs koja pirizöy" (metsän ääniä, koja=puunkuori).

600. "pirumpurissettuo puuda" (sitkeää ja vääräsyiseksi kasvanutta, vrt. toisen luojahengen luomat
kierot puut).

601. "meäm metsässä on äijäm pirum puristamie puida, niist ei sua ni midä" (kieroista puista).

602. "ei ole metsäs kai puut yhtä pitkät" (metsästä keksittyjä vertauksia).

603. "näidgo pitkeämiestä - en nähnyh, kuulin ku matkai havizi, pitkembi pitkie puuloi oli"
(pitkämies=metsänhaltijan hahmoja).




604. "kun ken sattu missä näkömäh nin, se oli pitkiem puijem pivus" (pitkämies puiden pituinen,
vrt. volgalaisten vastaavat uskomukset).

605. "poaksu mettsy, päivy läb ei nävy" (paksu eli tiheä).

606. "poaksuh marjoa kazvoi tänä vuon mettsäh" (marjavuodet, poaksuh=tiheään).

607. "suon nuogaleh pagenou metsän keskeh" (nuokale=kaistale, suot ja metsät).

608. "puadaro" (pieni metsäaukea).

609. "metsän pohjalla on heinikkö, eij oo kannarvo" (metsän pohja).

610. "lähtöö poigohuoni ainohuoni mettsuimah, tuloo vanha Väinämyd vastah" (metsässä vastaan
tuleva Väinämöinen, mettsuimah=metsälle).

611. "oliz äjjy marjoa metsäz" (marjametsät, äjjy=paljon).

612. "syöttiäne mettsäzeni, tänä vuodena enämbiä en tule" ("kumarduatsin da kodih läksin",
sienistä kiittäminen).

613. "broda on suurembi luhtoa" (prota=vetinen kohta metsässä, kuulostaa lainasanalta).

614. "kuin vyöstä suate pidi veissä brodie" (rämpiä suon poikki).

615. "brodiu suoda myöten" (lainasana=lainatapa, soiden pyhyydestä).

616. "olin iell eglistäh metsässä" (toissapäivänä, metsäpäivät muistetaan).

617. "puhaz mettsä, puhas puu, puhaz Moa emä, kallis kandoni, kattsomah i vardoimah" (metsän, puun
ja maan henkien puhuttelemista).

618. "aholoilla, ei puizikossa" (kasvaa lillukka, metsä ja ahomarjat).

619. "metsäl läpi vaim pujotteleuvuttih" (pujoteltiin metsän läpi, oikeat metsät=tiheitä ja vaikeakulkuisia,
vrt. autioiksi harvennetut "talousmetsät").

620. "miittuine nevesky puutui - a mettsy tiedäy" (millainen miniä tuli - metsä tietää, vrt. taivasuskoisten
"jumala tietää").

621. "buolakaz mettsy" (puolukkametsät).

622. "metsän nokassa oli suohut, siidä vezi burhuou" (metsän nokka, burhuou=pulputtaa).

623. "mettsäpuska, sakie mettsä" (sakea eli tiheä).

624. "Metsäizändä se voibi olla vittsahouzu" (vitsahousu eli ilkikurinen, omien haltijoiden luonteesta,
voivat aiheuttaa hyvää ja pahaa).

625. "puum persiessä vain oltih, siitä loajittih nuotivo" (puiden alla levähtäminen).

626. "mettsäh lähtöv" (pyhä paikka, ei mennä turhaan).

627. "se om putsipuu, ei pie hallokse pilata" (omat puhdepuut, vieras haloiksi hakkaaminen).

628. "ku mäned mettsäh ka kattsod kudain on silie puu, hyvä puu" (puhdepuun etsintää).

629. "elä metsäs pahoin pagize, puut kuullah" (eläviä olentoja).

630. "muisti puusta puuhizet, muasta muahizet" (kaiken tärkeän, perimätiedon).

631. "harvapuuhini mettsä" (harvat ja tiheät metsät).

632. "tästä metsästä mie joga puuhuon tunnen" (omat metsät=rakkaita paikkoja, vrt. omituinen rahasta metsien tuhoaminen, "metsätalous").

633. "miss om puuhuzie harvah, ni kutsumma harvizoksi" (harvikoksi).




634. "puukaz mettsä" (puukkaat metsät).

635. "puukkahembi mettsy" (puukkaammat metsät).

636. "ylen on puulasta mettseä" (puulasta eli puukasta).

637. "puukäkkyr om metsäz vanhin" (metsän vanhin eli viisain puu, jokaisella metsällä omansa).

638. "puuzikko kangas" (puukas).

639. "puuzikko metsy" (puusikko eli puukas).

640. "augiä paikka metsässä kutsutah puustaks" (puustaksi, metsäaukiota).

641. "puusad nämä ollah edähänä, metsissä heinämuat" (nurmettumaan jätetyt kasket).

642. "puussat ahot" (kaskien ja ahojen yhteydestä).

643. "puutoi kohtu" (puuttomat kohdat, hyviä pyhäköiden paikkoja).

644. "puutoi mettsä" (puuton eli vähäpuinen).

645. "kun se mettsä sai pyvälletyksi, se tuli pyväldäjä sem paikan hallitsijaksi" (oma "metsänomistus"
=pyyntimaiden asuttamista, ennen metsien tuhoamista ("metsänhoito") jokainen perhe saattoi elää perinteistä harva-asutukseen perustuvaa elämää).

646. "mäne hujjutoi, puhaz mettsä" (kontion kutsuminen metsäksi, metsänhaltijan hahmoja).

647. "mettsä pälvenöy" (keväällä).

648. "tuulel päristelöy puu metsäs" (metsän ääniä).

649. "pökkelikkö" (metsä jossa on pökkelöpuita).

650. "pökkelö" (pystyyn lahonnut lehtipuu).




651. "näin mä pijan pitkällänsä, nejon nurmella nojavan, luulin, luoxi tulduaini, liki lähenettyäini,
viruvan Tapion vaimon, lepävän Lehon emännän" (nurmella lepäävä Lehdon emäntä).

652. "tuolla kuusi kuumottaapi, salo siintääpi sininen, kuuna paistaa kuusen oksat, hopiana hongan oksat, päivänä petäjän kärkät, mehtä haisoopi havullen, katajallen katkuaapi, minun miessä ollessaini, mehtolahan mäntyväni, mieleissä Metän emännän" (mehtola=Metsän emännän koti).

653. "mielly mehtä, kostuk korpi, mielly Mehtolan emäntä, taivu ainoa tapio, ihastu jumalten ilma, miehen männessä metille" (Metsän emännän lyylittelyä).

654. "lepym mehtä, kostuk korpi, mielly Mehtolan emäntä, tapiolan tarkka neito, availe avara aitta,
luinen lukkoisi murenna, laske juoni juoksemaani kullaista kujaista myöten, hopiaista tietä myöten"
(pyytäjän lukuja).

655. "honkapa Metzän isäntä, annapa Metzän emäntä" (puut=metsänhenkien hahmoja).

656. "Annikka tapion emäntä, naita meitä miehiämme, uuista urohitamme, metsän mieli-tyttärille,
karvarinta rakkahille" (pyytäjien puolesta luetut luvut).

657. "minä mies metän käviä, uros korven kolkuttaja, kävin korvet kalkutellen, salot synkät sylkytellen,
kankaat kaikki kaikotellen" (korvet, salot ja kankaat).

658. "tuolta korpi kuumottaa, salo siintäpi sininen" (kuumottavat korvet, siintävät salot).

659. "kun minä ennen metälle läksin, nukkavierulla nutulla, karvalaialla lakilla, koirani keränä vieri,
ite lensin kyyhkyläisnä, kuuna paistoi kuusen oksat, päivänä petäjän kelkit, haavat olit hopeavöissä,
koivut kultakakkaleissa, minun metälle mentyäni, korpeen kohottuani, mäen päälle päästyäni"
(kyyhkynä metsään meneminen, eläinhahmon ottaminen=pitkälle kehittynyttä luonnonuskoa,
kykyä asettua eläimen asemaan).

660. "Annikki, ahon emäntä, musta sukka, suon emäntä, paistoi kuuna kuusen alla, hopeana hongan alla"
(ahon emäntä, suon emäntä, jokaisella paikalla oma emuunsa eli haltijansa).

661. "tuolla korpi kuumottaapi, mehtä siintääpi sininen, tuonne mieleeni tekeepi, aivuni ajatteleepi,
muiten miesten mehtimaille, urosten eri saloille" (metsään mieliminen).

662. "Ahon aimonen emäntä, ahon vippo valkoparta, ylös nouse nostatate, ihtiäsi huuetahan, väkiäsi tarvitahan" (Ahon emännän kutsumista).

663. "Metsän ukko halliparta, panen partasi palmikkoon, panen kätes käärimiin, panen kinttusi kiintimiin"
(Metsän ukon kutsumista, luettaessa sidotaan yhteen näreen tai pihlajan latvoja).

664. "Metsän ukko halliparta, tules tänne, tuonen hiisi, vaaran valtijas samoa, hiihas hiijen hiihtimillä, lemmon leppä kattavoilla, tule tuulena tänne, pyryilmana pyrähä" (voi liikkua suksilla ja tuulen ja pyryn hahmossa).

665. "nousi maasta mansikkana, lehtipuuna tapijona" (lehtipuiden kutsuminen tapioksi).

666. "maasta nousi mansikkana, koivun juurena kohosi" (edelliseen liittyen).

667. "älä mehtä miellyttele, tämän emännän emoja, tämän muorin mullikoita, mehtään metän karja,
kotiin kotoinen karja, mehtä kylmä ollakses, koti lämmin tullakses" (metsään jäänyttä karjaa
kutsuttaessa).

668. "Mettän neitty, mettän neitty, pa koiras kahleisiin" (koirasi eli sutesi, pidetään Metsän neidon koirina).

669. "ampiainen pienlintu, itikka Metä emäntä, kottaro kotis, lahokanto kartanosi" (Metsän emännän hahmoja, voi ilmestyä kaikessa metsässä olevassa).

670. "Tapio metän emo, havu lakki vanha vaimo" (tapioksi kutsuminen, sukupuoleton=oma sana).

671. "itekkin Metän emäntä, rinnon aidalle ajain, punasukkahan punihin, kautokenkähän kanihin"
(lennähti aidalle, linnun hahmossa).

672. "tuonne mieleini tekööpi, sykkääpi syvän alaini, tuolla kuusi kuumottaapi, salo siintääpi sininen,
kuuna paistaa kuusen oksat, hopiana hongan oksat, päivänä petäjän kärkät" (metsän lukuja).




673. "tuolta törehiköstä kuulu muutama kellon kalakahus" (töheriköstä eli tiheästä metsiköstä).

674. "sielhän ne seiso vitikistös" (vitikistössä eli viitametsikössä).

675. "kyl tääl mett o marjane ja sua o muurmine" (metsän marjat ja suon muuraimet).

676. "on karuu mettää ja kalliolliist" (karut metsät, vrt. karu eli karhu).

677. "minua kammitti kulkia pimiän mettän läpi" (kammotti, pimeä=henkien aikaa).

678. "sitä ennen kammoksuttiih hyviv viheltämistä" (kammoksuttiin viheltämistä, vrt. viheltävät metsänhenget eli metsissä eläneet kantauralilaiset heimot).

679. "ikäni olen kammoskellu pimijässä kulkua" (ihminen=päiväeläin).

680. "kamottoaha siel, mite siel käyp, jos tuluo vaik minkälaisia möyriäisiä vastoa" (pimeässä metsässä liikuttaessa). 

681. "oksa otti jalkaa kii, ja se kamppa minun nii nokillee" (vrt. metsän vihat, aika hyvitellä metsän
henkiä).

682. "sitä saatto mehtäsä pujotas semmoseen kampeloo" (kampeloon eli puunjuurien väliin jäävään onkaloon, metsän tunteminen vähentää yllätyksiä).

683. "tuokin aho kangastuu, että o oikee issoa mehteä jo" (ahosta metsäksi).

684. "ol simmonen kankar vaa, kankaremette" (kankara, kivinen metsä).

685. "siin on kappii mehtäkannakep" (kapea metsäkannake).

686. "piäsööhän sitä kannaketta pitkin sen suo yl, ei se upota" (kannaketta eli kantavaa kohtaa eli kuivaa kohtaa, vrt. kannas, kangas).

687. "kyl siel on paha kulkija kun se mettä on pelkkijä kolua ja kannakkua" (hakatussa metsässä vaikea kulkea, vrt. elää kylässä joka hakataan maan tasalle tasaisin väliajoin, eläinten hylkäämät "talousmetsät").

688. "lehto soi ku kantele" (luonnonvaraiset lehdot=lintujen lempipaikkoja, suojaa, pesäpaikkoja ja ravintoa).

689. "siälä on kova kannikko, häjy ajaa reellä" (kannokkojen myöhäisestä eli vieraasta alkuperästä, haittaavat omaa liikennettä).

690. "se oli niin huonua mehtää, ei siinä olluk ko kannikkua" (huonoa metsää eli kannokkoa, vrt. vierasperäiset
metallista laaditut työkalut).

691. "kyl siim mäes on ny aika kannokisto, kun kaatovat sem mettäm pois" (omituiset avoimilla paikoilla asujat, vrt. kotoperäinen puiden suojassa asuminen).

692. "siäl oli aika kannojjurakka" (vrt. tuulen kaatamat puut).

693. "ne on semttii kannovvesoi" (kannoista vesovat puut).

694. "tässä niku ov vähä niityn kanta, a siel om metsä" (niityt ja metsät).

695. "se on niin kanteikko, jot eihä siel pääse talvelkaa rien kans ajamaa" (kannokkojen vieraasta alkuperästä, saha=saw).

696. "tuo vähä metästä puun kapakoeta tullessas" (oma maasta kerääminen, vieras elävien puiden polttaminen).

697. "puu on mänt kappoa" (mennyt kappaan eli kaatunut nojalleen toista puuta vasten, äänekkäitä kohtia).

698. "kus kappala matka mene ni sit tlee mettä" (kappaleen matkaa, metsän lähellä eläminen).

699. "tuosta mä tulin kapsiin läpi mettän" (metsän läpi kapsiminen).

700. "sinne Nionsuun hakkaan on tullu viätävän tihhee karahikko" (karahikko eli kuusia kasvava taimikko).




701. "puihin tulloo tihheässä metässä karoja" (karoja eli kuivia oksia).

702. "karahikko" (tiheä ja vaikeakulkuinen metsä).

703. "taaja karakisto" (näreikkö, tiheikkö).

704. "ko pääsi johonkin semmoseen karakistoon ettei tuuli niin sopinu niin siellä oli lämmin yöpyä"
(metsässä yöpyminen, pidetään turvallisena paikkana).

705. "siäl on hyvvää karakkamettää, ko vittauskarakoi hakattiin ko aitaa tehtiin" (vieraat aidat,
vieras karjatalous).

706. "sum pitääs mennäk karahkamethän, jotta sais tuan airam pannuksi" (oma ja vieras puunkäyttö,
oma=ei metallisia työkaluja).

707. "niist ei ollu elläessään käöty oksoa karasemassa" (koskemattomissa ikimetsissä, metsien tuhoamisen myöhäisestä eli vieraasta alkuperästä, "maatalous", "karjatalous", "metsätalous", vieraat "taloudelliset" eli "talolliset" eli metsää vastaan elävät, omat "metsälliset" eli "mökilliset" eli metsää myöten elävät).

708. "kyllä sulla Janne kans on semmosta karraistoo siellä Huhdanmäessä" (karaistoa eli taajaa havumetsää).

709. "ei siellä kasva muuta kun karankomehtee, se on huonuu muata" (karankometsää, pientä ja kuivahkoa kuusimetsää).

710. "ei niitä mei metsiskää olt viimesin vuosin karantaisnärehikköö missää" (meidän metsissä,
jokaisella perheellä omat metsänsä).

711. "karanärreekkö" (kasvaa suolla).

712. "se on oikeen sellaist karentomettää" (tiheää, suoravartista ja vähäoksaista kuusimetsää).

713. "ol yhtä karreikkuo" (karreikkoa eli ryteikköä).

714. "se mettä on semmoist karheikkoo, ettei siel tahlo päästä läpitte" (karheikkoa eli tiheikköä,
hämeen pelloiksi raivatut ikimetsät).

715. "kyllä tuo ukon piru meinasi olla meleko karhuna että en oisi saanu sen kartanon kautta mehtään mennä" (oma metsään meneminen, vieraat kartanojen vartijat).

716. "metsä o pello äiti" (metsä peltoa vanhempi, useimmat pellot entistä metsää, harvoja luonnonniittyjä lukuunottamatta, suomi ei "käänny nousuun" niin kauan kun "metsien kansaa" pakotetaan elämään samassa valtiossa "arojen kansan" kanssa).

717. "tapijonkarja" (metsänriista, tapioksi kutsuminen).

718. "ne karistaa mehät kaikki moahan" (kaatavat kaikki metsät, "ne" eli rahalla palkatut ulkopaikkakuntalaiset).

719. "toi kotomet piretti semmosen karjahakan kute mittä laitumi ollu" (omat metsät, vieraat laitumet, karjanhoidon myöhäisestä alkuperästä).

720. "viime kesänä se arkiutu niin että se mehtiyty, eikä millää antaotunu ihmisten kässiin" (lehmä mehtiytyi
eli villiintyi, yhtään elävää olentoa ei ole luotu vankeuteen, lehmät kuuluvat etelän maiden ikivihreille aroille).

721. "mun ei tarvinnu kuv vähä kariaasta, niin se meni mettähän notta vitikko kahaji" (omaa petojen karkottamista, tehoaa myös "turisteihin").

722. "sitä on sitte hyvä kulukia juntua mettäs" (juntua eli polkua, vrt. sukunimi Juntunen).

723. "tulla rämmin tuosta mehän läpi uria myöte" (uria myöten kulkeminen).

724. "männee sinne karkelemmaam mettään" (karkelemmaan eli kävelemään, vrt. karkeloimaan).

725. "meijjännim metässä niitä karjottaa siellä" (karjottaa eli kasvaa suuria honkia, oma karja=puukarjaa).




726. "karkeepuinem mehtä" (karkea eli isopuinen).

727. "se o rönäikkötä siit" (rönäikköä eli ryteikköä, metsää jossa on puita sikin sokin, vrt. rönätä,
mennä röhnälleen).

728. "vaapukkamarjoi meim metsil ei just olt ensikää mut karpalomarjoi kyl ol" (vaapukoita eli vattuja, jokaisella metsällä marjansa).

729. "metsä haisooki havulle, katajoille kartuaa" (metsän haisu).

730. "metä elävä karttoa joka rapsauvve" (ihmistä karttavat metsän elävät, tietäjä Joutavaisen
metsässä urpiaiset lentävät kädelle ja oravat kiipeävät pään päälle, ystävällisyydellä=saa ystäviä, vihamielisyydellä=saa vihamiehiä).

731. "kaarttimettä" (lujia ja hienosyisiä puita kasvava).

732. "niistä karttu semmosia ahoja" (kaskimaista ahoja, vanhemmat ja myöhäisemmät luontosanat,
osa voinut tarkoittaa jotain muuta ennen vieraaseen asiaan (kaskeamiseen) yhdistämistä).

733. "mehijäisen karvalla" (metsä vihertäessään, karva=väri).

734. "kylymästä mehtästä sitä peltua tehtiij" (omat mehtät, vieraat pellot, maanviljelyn oikea nimi
=maaorjuus).

735. "kaseikko, semmosta pienempätä varvikkova" (tiheä lehtimetsä).

736. "ne on kypsiä nyt semmossis koivukaseksis" (mustikat, nuorissa koivumetsissä).

737. "ne ol nuoria kaseksia" (kaseksia eli lehtimetsiä).

738. "se ol nyt toestakymmentä vuotta kasvannus se kasesmoa" (kasesmaa=entisellä kaskimaalla kasvava lehti tai sekametsä).

739. "siinähä o oikeeta kasesmehteä" (nuorta lehtimetsää).

740. "aukia paikka kasestui" (kasestui, alkoi kasvaa nuoria mäntyjä).

741. "kahrenkymmenevviirev vuarem pääst siin oli tavallinen kaskevviita" (kaskenviita eli kaskeen kasvanut metsä, v-alkuiset metsäsanat).

742. "sanottih kaseks, ku siinol murhii isoi kuumpäiväsii puita" (murhii=isoja, kuunpäiväsii=ikivanhoja,
tarkoittanut nuoria ja vanhoja metsiä).

743. "Haisunkorveks olemme pilkannuk ko se on kasonnus semmosta" (kutsuneet haisuheinää eli minttua kasvavaa korpea).

744. "siellä se käyväk kassehti metässä" (kasehtii eli puuhastelee, metsän ystävät).

745. "korpi om pehmeää maata ja minkä se kasuaa s on huonoa kasuntia" (huonokasvuiset korvet,
vrt. pimeät).

746. "isossa viijjassa mistees se suap sen kasvueinee" (kuusi saa kasvueineen eli voiman, viita-metsät).

747. "hään siim mettää kasva, sellaist katajikkoohan se on kauttahaltah" (katajikkoja ei pidetä metsänä,
aukeista eli valosta pitävä puu).

748. "ei ne kahtont sitä kennem mehtiä ol" (ei katsottu kenen metsiä, omat metsänkävijät, vieraat metsänomistajat, omat metsänomistajat=metsänhenkiä).




749. "mettän alla kalvekkehees" (kalvekkehessa eli varjopaikassa, metsä=suojaa muilta jumalaisilta).

750. "mettä kalvestaa" (kalvestaa eli varjostaa, varjo=myöhäinen lainasana).

751. "mehtä katves täm puolem" (katvesi eli pimensi).

752. "mehtä käö jo nin syksyn näköiseks, se nin kaohtuu" (kauhtuu eli haalistuu, kesämetsästä syysmetsään).

753. "oltiim puun alla yötä" (metsässä yöpyminen, puut=suojista vanhimpia).

754. "siin on sellanem mettänkannas, että siin on niinkum mikä sellanen kaulanne" (suossa kaulanne eli metsäkannas, suot ja metsät).

755. "harvoon sit on niin kauttaaltansam mettäh lunta" (lumiset talvet).

756. "nauro kekotti mettäl lailas, että kuulu tänne astikka" (nauroi metsän laidassa, vrt. pyytämiseen yhdistetty vakavamielisyys, ruuan saanti=vakava asia).

757. "kelamaa se on koivumehtämaata" (kelamaa, vrt. kelot).

758. "räkäluppo se on kellertävä, märissä paikoin" (räkäluppo eli rämepuun naava, puiden tuntijat eli puunoidat).

759. "ku mettä pallaa niin niistähän nes sitte tulevat semmosek kelokot" (metsäpalojen ja kelojen yhteydestä, vrt. salaman lyömät).

760. "kyllä nämä metät ja kenkämät on tuttuja, kuj jo musikkana tul miilustetuks joka kolokka"
(kuljeskeltua lapsena joka kolkassa, metsät=omia kouluja).

761. "siel ol sellanen kennä siel keskeel" (metsän keskellä oleva kennä eli kumpare, vrt. pyhäköiden
paikat).

762. "tual keskumettäs o viäl stukkipuit" (omat metsät, vieraat stukit eli tukit, metsien rahasta tuhoamisen vieraasta alkuperästä, "metsänhoito").

763. "ja mulla oli kesut paikat sielä" (kesut eli tutut paikat, metsän ystävät).

764. "kyl noo mettän elävät niin kesyy" (ihminen=vain muutaman eläinlajin luonnollinen vihollinen
(ruuaksi ja vaatteiksi pyydetyt), muiden ei kuuluisi pelätä ihmistä).

765. "tuolt syämmaankorvest" (sydänmaankorvesta).

766. "s oli niinko ketompi paikka, ettei ollun niim puskanen" (metsässä sijainnut lepopaikka).

767. "semmonem pikku mettäketvelev välissä" (ketvele eli kapea kannas).

768. "silloha om metässä semmonen kajas, kaeku käy, kevätkajjaakshan sitä sanotaa" (kajoisat kevätaamut, metsässä liikkumisen aikaa).